Pitkin poikin Puolaa

Reissu on edenny jo pitkälle yli puolenvälin, ja huomenna joudun jäämään tänne yksin pariksi päiväksi. Tähän asti kaikki on ollu ihan mielettömän jees.

Suolakaivokset nähtyämme päätettiin käydä pakollisena nähtäyytenä vielä Auswitch. Sinne oli tarjolla jos jonkinlaista ryhmämatkaa, mut päätettiin lähteä sinne ominpäin. Etsittiin siis toisinsanoen tuntikaupalla bussia, ja kun lopulta päästiin paikalle oltiin ainoastaan noin kolme tuntia suunnitellusta myöhässä...

Keskitysleiri oli ihan hirveän masentava kokemus. No, enpä sen odottanutkaan olevan hilpeä ja hauska, mutta se oli vielä odotettuakin masentavampi. Sai kyllä miettimään kovasti asioita ja elämää - ja saksalaisia... Hähää!

Käveltiin koko Auswitch kuuliaisesti oppaan perässä (ilman sitä siellä ei voinut liikkuakaan), mutta kun tuli aika siirtyä bussilla Birkenauhun me jotenki onnistuttiin hävittämään meidän ryhmä... Niinpä me konkoiltiin siellä täällä ja onnistuttiin lopulta hinautumaan kohti Birkenauta ihan omatoimisesti. Siellä meidän päälle alkoi yhtäkkiä sataa ihan mielettömästi jääkylmää vettä, rakeita ja ties mitä. Valehtelematta en ole ikinä ollut niin hyytävässä myrskyssä. Ne rakeet sattuu mun naamalla edelleen. Oli aika autenttista kuvitella sinne jengiä seisomaan paljain jaloin nälissään.... Huh. Aivan kauheata paskaa tää(kin) osa ihmiskunnan historiasta.

No, siitä Birkenausta me saatiin sit aika nopeasti tarpeeksemme. Siellä oli aivan totaalisen liian kylmä olla, ja me oltiin molemmat muutenki sairaita. Lisäksi koko keskitysleiri-konsepti alkoi olla henkisesti jo aika raskas kokemus. Niinpä me pyörähdettiin näkemässä pari tärkeintä asiaa ja lähdettiin takaisin kohti Krakovaa. (Krakovasta oli Auswitchiin noin 1h 30min, bussi maksoi 10 zlotya suunta. Lippu alueelle taisi olla noin 25 zlotya. Järjestetylle matkalle pääsee noin reilulla sadalla zlotylla.)

Krakovassa hypättiin parin baarikaljan jälkeen vaan suoraan Varsovaan menevään junaan ja sammuttiin suorilta jaloilta. Oltiin molemmat aivan täysin poikki ja väsyneitä. Varsovassa meitä odotti Zosia, Jenniferin puolalainen kaveri. Mentiin yöksi sit Zosian kaverin kämppään, mikä sijaitsi jossakin Varsovan laidalla. Niillä oli aikalailla bileet käynnissä, mut me ei ikävä kyllä jaksettu edes pitää silmiä auki, joten painuttiin nukkumaan heti ku saatiin käsiimme viltti johon kääriytyä.

Seuraavana aamuna nukuttiin pitkään ja Zosia tuli herätteleen meidät. Lähdettiin kierteleen Varsovaa ja pööpöiltiin ympäriinsä vailla sen kummempia päämääriä. Lopulta päädyttiin syömään lisää niitä MYKYJÄ (kiitos inka tästä :D) ja tällä kertaa ne oli keittämisen sijaan valmistettu uunissa. Mä voisin ihan oikeasti elää niillä lopun elämääni. Toisin ku sillä sopalla, mitä leikkimielellä ja seikkailumielellä söin Auswitchissä... Se haisi aivan tiskirätille, ja se oli vaan semmosta lilleroa jossa kellui yksi isohko nakki. :D Maistui kuitenkin, yllättävää kyllä, ihan hyvältä.

Siitä sit tehtiin sellainen pienimuotoinen baarikierros, jonka jälkeen pienessä sievässä raahauduimme takaisin kotiin. ("Home is where your bag is", totesin. Muut myötäilivät.) Siellä jatkettiin legendaarisen biisoniruohoviinan hörsimistä, jota tosin juuri kukaan paikallisista ei voinut juoda ilman oksennusreaktiota. Ilmeisesti ovat saaneet siitä jo tarpeekseen :D Onneksi paikalla oli kuitenkin asiansa osaava baarimikko Boris, joka taiteili meille biisoniviinasta omenapiirakan makuisia drinkkejä. Jos siellä nyt jollaki suu loppasee, ni: biisoniviinaa, omenamehua ja kanelia. Ainakin näitä ku heittää mottiin ni jo alkaa omenahyveet hahmottumaan!

Tänä aamuna herättiin taas aikaisin, ja Zosia ystävällisesti krapulan saattelemana saatteli meidät junaan melkein ihan kädestä pitäen. Ihana tyttö! Nyt me istutaan täällä junassa, ja tiedetään kyllä todellakin istuneemme tämän matkan jälkeen... Nimittäin tää juna on ihan hiton täynnä, ilmeisesti täytetty Puolan kovimmilla sniiduilijoilla :D (kuten meki), koska tää oli aika halpa juna. (varsova - krakova, 40 zlotya. Tähän väliin saa upotettua hienommilla junilla jopa 150 zlotya. Mut aika on aivan sama, 3h. Miettikääpä sitä.)

Ihmiset loikkii mun yli vessaan ja kusi haisee. Se saatan tosin olla myös minä ite, koska en ehtiny käydä kylvyssä tuolla Varsovassa.... Asunnossa oli suihku rikki ja siellä pystyi ottamaan vaan kylpyjä. Minäpoikahan se tietenkään en aamulla herännyt tarpeeksi aikaisin sitä ottamaan, joten ollaanpa sitten kunnolla likaisia!

Mun puolalaisen aviomiehen etsintäki on nyt vähän jäissä, ku ei ole oikeen löytyny vielä sellasta one and only-tyyppistä ratkaisua. Me aateltiin pistää mulle ilmoitus lehteen :D joten eiköhän tää tästä pikkuhiljaa ratkea suuntaan tai toiseen!

Ja ainiin, mä söin Varsovassa elämäni parhaan munkin. Se oli uskomaton. Mieletön supermunkki. Lämmin, pehmeä, päällä sokerihuurretta ja manteleita. Sisällä ruusunmakuista hilloa. Mä oikeesti melkeen itkin ilosta ku söin sen. Mä oon onnellinen siitä, että se möntti on nyt mun mahassa kellumassa!

Mä rakastan Puolaa.