nyhjääjä

Tänään mä sit seisoin lentokentällä vilkuttamassa maastapoistuvan ystäväni perään ja nousin yksin bussiin, joka vei mut takaisin Krakovan keskustaan. Odotan ihmisiä mielellään saapuvaksi, mutta hyvästien sanominen ja sen jälkeinen yksin nyhjääminen tuntuu ainoastaan tyhjältä. Ei tunnu siltä, että haluais puhua kenellekään, ei ole mitään asiaa kerrottavaksi. Pirun välitila.

Eilen vietettiin iloista vimppaa iltaa yhdessä täällä Krakovassa. Puolalaista olutta, helvetin hyvää intialaista ruokaa, kenkiä. Irlantilainen menninkäinen tarjoili meille ilmaisia shotteja, ja sen jälkeen jouduttiin baariin jossa oli vain miehiä. Uskon, että menninkäisellä oli näppinsä pelissä.

Lähetin tänään rompetta suomeen, ettei tarvi kantaa selkä vääränä ylikiloja. Vajaat kaks kiloa vaatetta lähti jo kohti kotia, hintaa paketille tuli 65 zlotya, eli rapeat 16 euroa. Eipä paha!

Nyt mun pitää varmaan lähteä haamuna vaeltamaan vielä viimeisinä minuutteina ympäri Krakovaa ja katsella millä saisin täytettyä reppuuni tulleen tilan. Harkitsen miljardin pääsiäismunan ostoa.