mun ei pitäis poistua kotoa;
paluut alkaa tuntua entistäki musertavemmilta kerta kerralta.
juna oli kaks tuntia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. mulla oli älyttömästi tavaraa, asemalla taksia ei missään.
kyytiä etsiessä mulla alkaa sattua sydämeen. paluu vai fysiikka; en osaa sanoa. taksia ajoi nuori poika, sen omalta soittimelta soi placebon every me every you. nojasin päällä ikkunaan ja halusin kuolla. tai, luulin siinä vaiheessa haluavani. kuski huomautti turvavyön käytöstä. halusin köyttää sen köyden kaulaani ja pyytää äkkijarrutusta.
kun tulin kotiin, mun postilaatikko oli mainoskielto-kyltistä huolimatta täynnä mainoksia. ja laskuja. laskuja oli yli sadan euron arvosta ja verohallitukselta 170 euron mätkyt.
ennenku olin saanu ulkovaatteet päältäni mä kaaduin laukkuineni eteisen lattialle itkemään. tajusin, että en mä taksissa sittenkään halunnut vielä kuolla. nyt mä halusin oikeasti.
minä en elä täällä: täällä minä vain pysyn elossa.
I know I'm selfish, I'm unkind.
sucker love I always find
someone to bruise and leave behind.
all alone in space and time.
there's nothing here but what here's mine.
something borrowed, something blue -
every me and every you.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti