Puolan sää on kuulemma nyt hieman kylmä ja nähtävästi ehkä sateinenkin, vaan saapa nähdä mitä siellä todellisuudessa on luvassa. Säätiedotukset kun ei oikeen koskaan oo kummemmin pitäneet paikkaansa mun reissuilla... Ja mä oon lisäksi todella laiska suunnittelija. En ole ottanu Krakovasta etukäteen selville juuri mitään, en edes hostellia missä nukun. Oletan, että aina löytyy katto pään päälle. Aina on ennenkin löytynyt! Että toivottavasti nyt täsmää edes vähän mun reissupakkailut siihen mitä siellä on luvassa.
Oon onnistunu nykyisin aika hyvin minimalisoimaan kaikki rääsyt ja nyysät mitä kanniskelen mukanani reissuillani. Ja että mitä mä sitten reissuillani kanniskelen? No tässäpä tulee mun perus reissuvarustus, jolla mä nytkin aion selvitä.
Eli siinä on nyt kaikki, paitsi laukku johon nuo tungen. Se laukku on oleva ihan tavallinen koulureppu, ryöstetty kai mun siskolta tai jotain...
Mun pukeutuminen perustuu reissussa pitkälti toppeihin ja niihin liitettäviin päällyliehukkeisiin. Topit ja t-paidat vie tosi vähän tilaa, ja niistä saa kätevästi tehtyä pitkähihaisia paitoja esim bolerojen avulla. Toppeja & t-paitoja lähtee nyt mukaan semmoset viisi kappaletta, pitkähihaisia paitoja kolme. Alushousuissa teen nyt niinki radikaalin ratkasun, että otan kaikki huonoimmat alushousuni messiin ja myy... siis, heitän ne pois sit käytön jälkeen. Eipä tarvi kanniskella turhuuksia mukanaan. Sukkien kans teen todennäköisesti saman, alkaa sen verran varpaat kuikuilla rei'istä ulos. Kätevästi saa sit tilaa uusille ostoksille.
Sit mulla lähtee mukaan perinteisesti kamera (lainassa kaverilta kun omassa on laturi hukassa), miniläppäri, hygieniavarusteet, hiusharja ja nyt uutuutena minihiustensuoristin! (mun luonnonkiharat etuhiukset ei suoristu ihmettelemällä. pakko siis olla vähän akka välillä...) Tuossa on myös nauhuri mun opinnäytetyön äännittelyä varten, toi sienen näkönen hökötin. Aika tavalla siis esimerkiksi läppärin kotiin jättämällä sais lisätilaa laukkuun, mut oon nyt todennu sen tosi kivaksi matkakumppaniksi. Varsinkin näinä aikoina, ku leijuvan netin saa kiinni melkeinpä missä vain!
En juurikaan käytä mitään sen kummempia meikkejä ja litkuja, joten kaikki mahtuu tuohon kirjavaan penaaliin mitä tarvin naamaani ja muutenki. Lääkkeitäkään en särkylääkkeen lisäksi ota messiin, vaikka nyt oon jopa vähän sairaskin. Kaikkea tarvitsemaani oon aina löytäny maailmalta.
Sit vielä tuliaisista. En juuri koskaan vie enkä tuo tuliaisia. Syy on yksinkertainen: mulla on niin paljon ystäviä, että mun kaikki rahat ja tila rinkasta menis vain tuliaisten roudaamisiin. Mut nyt oon tekemässä tässä poikkeuksen, koska tapaan Krakovassa mua pari kuukautta Pariisissa majottaneen Jenniferin. Mä ostin sille tommosen Marimekon pienen pussukan todisteeksi siitä, että meilläki täällä Suomessa on jotain kivoja juttuja. Unikko ei oo omia suosikkeja, mut onhan se lopen viimein ihan kiva kuosi ylikäytöstä huolimatta. Ja sit toi Marimekon pussi on ihan täynnä kaikenlaisia suklaapatukoita: kismettejä eri variaatioilla, Jenkki-purkkaa, Sisu-pastilleja, salmiakkikarkkilootia ja fazerin suklaapatukoita joka sorttia. Jennifer on tosi kranttu noiden namujen kans, joten varmuuden vakuudeksi otin sit kaikkea! Jos ei nyt jotaki mieluista löydy, ni sit se itkee ja syö.
Sit vielä ikään ku pisteenä iin päälle mä otin nyt mukaan huuliharpun ja luettavaksi Palahniukin Eloonjääneen. (kyseinen kirja alkaa muuten sillä, että henkilö on putoavassa lentokoneessa. me likey! reissufiilistä ryanairiin!) Harkitsen vielä lähteekö mukaan oranssi kalenterini. Se on aika tärkeä mun elämänhallintaa ajatellen, mut toisaalta tiedän kyllä loistavasti mitä teen pari seuraavaa viikkoa: en mitään tilastoitavaa, nimittäin.
Eli aika kevyellä varustuksella mennään niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Pitkä aika siihen tosin on menny, että on saanu karsittua tuon perusmatkavarustuksen vain pariin kiloon. Onneksi en ole niin kovin kiinnostunut tuosta tälläytymisestä & vaatteiden kans pelailusta. Se pelastaa paljon! Tosin sit ku musta tulee iso ja rikas, ni palkkaan henkilökohtaisen sherpan kantamaan kamojani ympäriinsä mun perässä. Mut se nyt vielä näillä siivojan palkoilla antaa oottaa itteään...
Oh well, nyt mä työnnän noi kamat reppuun ja kattelen hetken Taistelutovereita. Aamulla kasilta töihin ja sieltä suoraan junaan. Yritän päivitellä fiiliksiäni aina ku ehdin! Eli, en varmaan päivitä. :D Jääkäähän jännityksellä odottamaan. Tai sit älkää. Samantekevää, I'm on the road again!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti