aamukahvimietiskelyä

Tiramisunmakuiset aamukahvit yritti saada mua käynnistymään, mut en vielä aivan tarkalleen tiedä toimiiko sekään. Aamunäkymä on harmaa ku mäyrän märkä turkki, sateen epäselväksi tuhriman ikkunalasin läpi näkyvä ja huomattavan ällöttävän ruma teollisuus-Oulu oikeen potkii mua henkisesti kylkiin. En oikeen oo ikinä tajunnu, miksei meillä täällä oo teollisuuspaskan lisäksi myös sellasta jotain... teollisuusromantiikkaa, niinku esimerkiksi Glasgowissa tai jossaki, oikeastaan missä vain.

Okei, kauhea huijaus, Edinburgh tää on eikä mikään Glasgow. Mut älyätte ehkä tarkoitusperäni tässä romantiikannälässä. Mun ikkunasta avautuva näkymä on... noh. Liian paljon huonompi!

No näkymistä viis, niitähän voi mielensä mukaan vaihdella. Tulostelin eilen lentolippuja hymy korvissa. Tampere - Oslo - Krakova - Oslo - Tampere, täältä tullaan elämä! Sunnuntaina kovasti lomansa ansainnut työläinen hyppää taas koneisiin ja ajaa kovaa kohti nautintoja. Siihen saakka töitä, koko ajan. Joka minuutti.

Mut en mä muuten osais lomaillakaan, ellen lähtisi kauas pois joka kerta, kun töistä saa edes kaksi peräkkäistä päivää vapaaksi. Muuten huomaan vastailevani puhelimeen ja kyllitteleväni lisävuoroille ja tuurauksille. Vaikea sanoa ei - edes niissä tilanteissa, kun sen sanominen tekisi itselle hyvää.

ps. don't even look at me wrong when i come thourgh the hood.