vanukasta, por favor

Ihana aamu! Heräsin kello 11 ja kuuntelin, että jaaha, joku tiskaa - enpä herääkään vielä, antaa miehen tiskata. Tunnin myöhemmin heräsin ja raahauduin keittiöön; jaaha, eipä tiskauksen äänet kantautuneetkaan täältä, siinä eilisillan tiskit iloisesti huusi mulle moi :D

Oikeastaan tiskaus ei kuitenkaan oo meikästä mitenkään inhottavaa, joten oli mukava tiskailla itsensä hereille mutteripannun pöhistessä vieressä. Lola heräili riippukeinussaan ja laahusti yhtä pirteästi tyhjälle ruokakupilleen ku mä hetkeä aiemmin keittiöön. Ku se oli pistävällä fretinkatseellaan tuijottanu mua kalterien välistä tovin, mä hellyin ruokkimaan senkin. Toi pieni pippurinen otus on valloittanu meikän ihan täysin! Se nukkuu 16 tuntia vuorokaudesta, ja sit ku se on tunnin hereillä, se juoksee täällä ympäri kämppää ku tornado. Raúl sano että tuo eläin on kuulemma ku meikä: tosi mukava, mut jaksaakseen katsoa sitä tarvitsee ihan helvetisti energiaa :D:D

Meikä rakastaa, rakastaa, RAKASTAA näitä seesteisiä aamuja, joista ei suomessa oo ollu pitkään aikaan tietoakaan. Ihana vaan hääsäillä tekemässä juttuja, ilman minkäänlaista kiirettä. Nytki makaan sohvalla Lolalta omaksutulla mentaliteetilla ja syön itsetehtyä vanukasta. (ei, toverit, ei - minä en kokannut sitä. kokkaus on miesten hommaa.)

Vois kai sanoa, että oon vihdoin viikon jälkeen saanu purettua pahimman stressin ja vitutuksen. Kaikki työahdistus alkaa jo hiipua mielestä ja pystyn keskittymään siihen, mitä ihmettä tässä elämässä tapahtuu ja pitäis tapahtua. Nyt meikä on ihan helvetin tyytyväinen siihen, ettei tapahdu juuri mitään! Paitsi että ymmärrän espanjaa koko ajan enemmän ja enemmän.

Mulle sopii tää lukumetodi, että aamulla lueskelen oppikirjasta juttuja, kunnes illemmalla raahaudun rannalle ja luen siellä lisää. Sit mä palkitsen itseni hyvästä työstä shoppailulla, jos koen oppineeni mitään. Eilen oli mun "puhu vain espanjaa!"-ilta, ja se oli suuri menestys! Täällä oikein mukavastihan ihmiset lyhentelee sanoja ja puhuu muutenki vissiin mitä sattuu. Jos oon sattunu kuulemaan kenenkään pohjoisessa espanjassa asuvan puhetta, sitä on ollu NIIN helppo ymmärtää! Mut no, alotetaan sit vaikeasta, luonnollisesti.

Niin ja mielenkiintoinen seikka on myös se, että ihmiset kiroilee täällä ihan perkeleesti. Siis, koko ajan, joka asiasta puhuessaan. Mää kyssyin, että entä jos lapset kiroilee, onko se paha juttu. No, ei kuulemma ole. Mikä ihme tää maa oikeen on? :D Ai niin, ja nää värjää leipää. Iloisilla neonväreillä!

+ ku tuossa yks ilta nuokuin telkkarin äärellä, ni eiköhän sieltä tullu jossaki yhteydessä juttua OULUN ILMAKITARANSOITON MM-KISOISTA! Repesin aivan huolella ja totta kai seurassani olleet ihmiset saivat kotipaikkakunnastani mitä mainioimman ja kuvaavimman kuvan mitä saada voi!