kaunis päivä

Iltapäivään saakka tuli vetkuiltua taas tekemättä juuri mitään. Sitten mä aloin vihjailla meneväni rannalle, jolloin Raúl kielsi mua menemästä mihinkään ja odottamaan sitä. Niinpä mä vetkuilin vielä lisää, kunnes saatiin lähdettyä ulos asunnosta.

Auto alle ja tukka hulmuten taas mentiin. Onneksi en harrasta kampauksia, ne ei pysyis kuosissa edes matkaa autotallista pihalle... Nää ajaa täällä ku sekopäät, vaikka liikenne ei ookaan pahinta näkemääni. Raúl kysy multa, että haluanko ajaa. Mä esitin sille vastakysymyksen "haluatko sä kuolla?" :D Ei ilmeisesti halunnu, ku en ajanu...

Lueskelin espanjankirjaani, ku yhtäkkiä tajusin, että me ollaan ajamassa ulos kaupungista. No, ei noista espanjalaisista aina tiedä, joten keskityin vaan lukemaan lisää kirjaani. Yhtäkkiä mä huomasin kyltin "Fuengirola 11". Sanoin, että mulle tulee helvetillinen kiire, jos mulla on vaan 11km aikaa opetella puhumaan äärettömän sujuvaa espanjaa, etten oo suomalaisturisti suomalaisturistien keskellä :D

No, se Fuengirola tuli - ja se meni. Auto vaan jatkaa kulkuaan. No, mehän oltiinki menossa Marbellaan, tuohon julkkiksien ja rikkaiden sekopäiden kaupunkiin! Ja Marbellassahan on myös kuvattu legendaarinen suomalaiselokuva Uuno Epsanjassa.... Löydettiin kiva ranta, jossa oli helvetinmoiset aallot. Kulutin aikaani lähinnä vaan ulisemalla toivottomasti hukkumiskuoleman pelossa, ja Raúl työnteli mua aaltoihin naureskellen. (jossain vaiheessa aattelin hukkua ihan vaan vittuillakseni sille) No, elossa ollaan kuitenkin! Voin kertoa, että sen lisäksi että vesi oli hyvin suolaista ja märkää.



Aurinko oli just sopiva; lämmin, mutta ei polttava. Innostuin lukemaan kovasti espanjaa, enkä kyllä heti keksi enää inspiroivampaa ympäristöä tällekään aktiviteetille. Osaan jo hitosti kaikkea, mut en oikeen oo vielä puhunu kauheasti espanjaa. (ehkä senkään takia, että aina ku avaan suuni niin kaikki ympärilläolevat ihmiset repeää huutonauruun. puhun espanjaa kuulemma ku venäläiset.... en usko sen olevan hyvä juttu. :D) Ehkä viikon sisällä alkaa jo espanjalaisuus kuulua munki molinoissa... Tai no. Saapa nähdä!

Rantavisiitin jälkeen espanjalainen toverini vei meidät jonku hienostoalueen uima-altaille. Mun tehtävä oli leikkiä bimboa, jos joku tulee kätisemään siitä, keitä me ollaan. No, kukaan ei tullu, mut se bimbous nyt tuli ihan luonnostaan! Sääli, ettei ollu kameraa mukana. Se oli tosi kaunis mesta, mut toisaalta; enpä mä siellä ois varmaan kehdannu kuvatakaan mitään, ku kerta olin niiin vakioasukas...

Nyt juon vadelmaolutta hyvinki tyytyväisenä elämääni. Siivosin Lolan häkin ja se alkaa selvästi tykätä musta enemmän ku pelätä, että tapan sen koko ajan. Meikä on niin onnellinen!