flipflop

Mie oon vähän täsä pohdiskellu itekseni maisemanvaihdosta. En tiiä, jotenki tuntuu, että olis taas päästävä lähtemään. Mihinpä tiikeri raitojaan pakenis! Mutta tänään ko heräsin, kävelin keittiöön ja tuijottelin ikkunasta heräilevälle sisäpihalle, mietin kovasti josko juoksis vaan randomisti ulos lompakon ja passin kans ja häipyis kerralla. No, vitut, tulin sit alistuneesti tänne sohvalle juomaan lämmintä persikkamehua. Mun lähtemiset ei oo nopeita prosesseja!

Täällä on ollu ihan mahtavaa, ei sillä. Eilen vietin iloisen darrapäivän sohvalla makoillen, ja illalla mentiin rannalle syömään semmosia palavissa veneissä (:D) tikkujen varassa paistettuja kaloja. Alkuruokana syötiin vauvamustekaloja. Tajusin niiden olevan vauvamustekaloja vasta siinä vaiheessa, kun osuin haarukallani teini-ikäiseen mustekalaan... Mutta hieman rumahkosta ulkomuodostaan huolimatta, maistuivat. En siis edelleenkään ole elämässäni löytänyt ruokaa, jota en sais syötyä. Eiköhän se vielä löydy. (nää yritti täällä kaupassa näytellä että "kato, täällä on makkaraa joka on tehty VERESTÄ!!!" olin että jestamandeera, vittu, meikä diggaa siitä, syön aina suomessa :D ja nää oli tosi pettyneitä. hyvä yritys kuitenki!)

Rannallasamoilun jälkeen käytiin jossaki korkeassa ravintolassa katsomassa näköaloja. Siellä oli ihan vitun hienoja ihmisiä juhlimassa, kuulemma itse herra Antonio Banderaski tykkää käydä siellä syömässä kun on hoodeilla. Siispä olin oikein taas oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ku rymistelin sinne näköalatasanteelle flipflopeissa, repeytyneessä t-paidassa ja krapulaiseen olomuotoon verhoutuneena. Lähtiessä meinasin vielä kävellä pahki sellaseen helvetin kukkalaitteeseen :D:D Luojalle kiitos, onnistuin kuitenkin väistämään sen smoothisti. Niin smoothisti ku mitään voi väistää liukkalla lattialla flipflopeissa... No, ehkä se Banderas pitää pokata sit toisella kerralla.



Pohditaanpa tätä espanjalaisuutta ens kerralla lisää, nyt on pakko mennä laittaan mutteripannu tulille. kahvia, por favor!