into the wild

Nyt kun on tullut viime aikoinakin remuttua läpi Euroopan suurkaupunkeja ja istuttua luotijunissa ihailemassa taivaalle piirtyvien tornitalojen figuureja mä olen kaiken sen jälkeen palannut sinne mistä mä tulinki - keskelle ei mitään.

Tällä hetkellä Kuusamoon on noin 60 km, Sallaan toinen samanmoinen, Posiollekin taitaa olla 60 km. Lähin hautausmaa onneksi on noin 500 metrin päässä. :D Ulkona on pimeää, ja mulla on täällä seuranani ainoastaan laiskanpulskea suomenlapinkoira Pyry, joka seki lähti äsken tuonne pimeyteen juoksenteleen eikä siitä ole sen koommin kuulunu. Tarkoitus olis viettää täällä seuraava yö ja lähteä aamulla ajaan Ouluun.

Niin, puhelimesta katoili tänään kentät koko ajan ja mulla on jäljellä enää vain yks pykälä akkua. Eikö tämä kuulostakin jo aika hyvin joltain kauhuleffan alulta? :D No on mulla sentään sähköt, telkkari ja tää aika ajoin jopa nettiin yhdistävä mokkula. Mikäs täällä ollessa.

Mun illan suunnitelma on kirjoittaa opinnäytetyötä, kattoa telkkaria ja kuunnella koiran kuorsausta. Lisäksi ohjelmanumerona on mm. kusen pidättely, koska aivan pienestä syystä mä en mielelläni tuonne 100 metrin päässä sijaitsevaan huussiin lähde :D (karma varmaan kostaa ku kirjoitin tuon ja kohta mulle tulee varmaan paskahätä)

Meinasin lisätä tähän kuvan mun mökinvartijasta polleana tossa pihalla, mutta sitten ymmärsin että sehän on mokkulan yhteydellä täysi mahdottomuus. Voitte siis kuvitella semmosen ahman näköisen pörrön punaisen mökin pihalle. Avot.

Jatkan nyt myrkkymarjojen syömistä pusikosta. Adios!