Kyllä mä tiesin, että täällä jos jossain oppisin rentoutumaan, mutta tää on ollut paljon enemmän kuin mitä olisin voinut edes kuvitella. Espanjalaisen sohvan pohjalla olen elpynyt ja hengittänyt, nukahtanut ja herännyt hymyillen. Mulla on ollut kova koulu opetella olla tekemättä mitään. Nyt mä alan pikkuhiljaa tajuta.
Mutta meikä ei mahda mitään sille, että lähteminen tuntuu aina paremmalta kuin jääminen. Hetkellisen paikallaanpysymisen ehto on se, että tietää pääsevänsä kohta taas tien päälle. Niinpä, arvoisat ihmiset, olen taas varannut lennoN. 19.10 mun matka jatkuu maasta toiseen, mut sitä ennenhän tässä on hyvää aikaa aiheuttaa pelkoa ja inhoa ympäri espanjaa.
Se, että rakastan kaikkea uutta, ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö kaipaisi mitään mennyttä. Lähitulevaisuus on oleva täynnä jo valmiiksi ihaniksi todettuja ihmisiä. En laske päiviä, mutta toisaalta en myöskään jaksaisi odottaa tapaamisia.
Mutta, tulevaisuus on tuolla jossain. Sitäkin tärkeämpää on elää tätä hetkeä, eli toisin sanoen: pakko lopettaa tää paskanjauhanta ja juoda tuo pöydällä oleva kylmä olut ennenku siitä lähtee kuplat. Adios!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti