elämää

Se on hienoa, ku saa 100m kauppamatkastaki seikkailun!

Nää täällä on vähän huolissaan aina mun päästämisestä mihinkään yksin, koska oon aika hyvä söösäilemään asioita ja valitettavasti nää tietää sen :D (jotenkin se on käynyt jo ilmi) Vakuuttelin kuitenkin pärjääväni tän lyhyen kauppamatkan ja lupasin pyhästi käyttää vaan espanjaa matkallani!

Hortoilin ensin ympäriinsä etsien käteisautomaattia ja ku lopulta löysin tieni kauppaan niin tajusin, että mun pitää ostaa pihvit pihvimieheltä! En siis voinu vaan smoothisti mennä johonki kylmäaltaalle ja ottaa mitä halusin, ehei! Totta kai jouduin jonottamaan paikallisten mummojen sekaan ja selittämään espanjaksi, että mitäköhän sieltä altaasta voisin haluta :D:D

Se oli performanssi. Voin kertoa. Tai no, kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes aloin riidellä pihvimiehen kanssa siitä haluanko kolme vai neljä pihviä. Kyllä, riidellä pihvien määrästä :D Lopulta alistuneesti nyökyttelin että joo, totta kai mä otan neljä pihviä kolmen sijasta. No, nythän tässä voi ylimääräisen pihvin varjolla vaikka kutsua sen Enricon syömään, jonka numero mulla on edelleen puhelimessa. :D No, mun virallisesti ensimmäinen itsenäinen pihvinhakureissu on nyt ohi ja seuraava tapahtuu vasta sitten, ku puhun sujuvaa espanjaa. Joder!

Niin ja noin yleisesti, vastaus on: kyllä. Vaaleuteni jaksaa herättää huomiota, täälläkin! En voi tajuta miten se voi kiinnostaa ketään näin paljon, mutta kyllä se näköjään voi. Taksikuskit, ohikulkijat, pikkulapset, myyjät, kaikki - aina pitää mölistä tai mainita ihmetyksensä, kun olen niin valkoinen. Perkele! Olen harkinnut vakaasti suihkurusketusta, Tukiaisten tyyliin. Tai sit olen vain ylpeästi "rubia" pää pystyssä niinku tähänki asti.

Nyt mä alan lukea espanjaa. Kello on 14, eli liian kuuma mennä rannalle, vielä. Meen sinne kello 16. Ehkä mä siihen mennessä oon oppinu ostamaan sujuvasti jäätelön matkalla ruskettumaan!