Kun menee koko ajan helkkarin nopeaa ja helkkarin kaukana, pääsee välillä unohtumaan se mitä lähellä on. No, mitä lähellä oli? No, lähinnä jeesuksen toinen tuleminen, alankoa ja Jurva! Inspiroiduin Jurvasta runon asteelle:
"Mä kävin Jurvassa, hetken hurmassa, nyt oon ehkä turvassa, elämässä turhassa, ajatukset murhassa"
Siinä oli taidonnäyte nykyjournalismin hyvinvoinnin asteesta. Kuten näette, vahvasti menee...
Takaisin Ouluun tulessa naamalle iski märkä ja kylmä räntäsade - oli taas erinomaisen tervetulotoivotettu olo. Kotona tiskipöydälle muumioituneet tiskit moikkailivat roskapussissa uuden elämänsä aloittaneiden jätteiden huutokuoron säestyksellä. Verho jumittui yläasentoon ja postivuoren takia en saa väliovea kiinni. Kello löi kolminkertaisella nopeudella verrattuna sydämeniskuihin, ja kahvi oli loppumaisillaan. Ajattelin minuuttien päässä olevaa töihinlähtöä ja Tehosekoitin lauloi autoradion jälkimainingeissa mun pään sisällä - "mun on pakko päästä pois..."
12 päivää. I can take it! Right. Right..? Aye.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti