Hurjat menot

Elämään tuli ihan uudenlaista puhtia, kun sai taas kiintopisteen mitä kohti edetä. En tiedä mitä muut käsittävät "tavoitteiden asettamisella", mutta itse ainakin elän reissusta reissuun.

"vaan minä en elä täällä. minä vain pysyn hengissä."

Oulu on tuntunut viime aikoina todella vihamieliseltä ja inhottavalta kaupungilta. Vanhat ystävät katoavat elämästä ja korvautuvat jollakin muulla. Kaduilla kävellessä tuntuu kuin olisi Venäjällä, mutta sillä erolla, ettei se tunnu hyvältä. (Venäjällä käydessä mut aina valtaa hirvittävän levollinen fiilis. Kaikki näyttää ränsistyneeltä ja likaiselta, mutta kun katsoo kahdesti, tietää erehtyneensä. Ikkunoiden lahonneet puupieletkin on silti aikoinaan leikattu koristemuotoon, ja niiden pinnalla nykyisin kasvava sammal tekee niistä nyt surullisia ja rappioromanttisen kauniita.... Hmmh. Meillä on Oulussa vain ruostuneen raudan tahrimaa betonia.) PAKKO PÄÄSTÄ TÄÄLTÄ POIS.

No, eipä hätä ole lainkaan tämän näköinen! Huomenna Poronkusemaan Rovaniemelle ja sieltä vielä enemmän metsään hengittämään moottorikelkkojen bensaa. Törmäillään kun tavataan.


I hate Oulu today. And I surely will hate it tomorrow as well. And probably the day after tomorrow. Possibly maybe. Gotta escape. Let's crash :D

"but I am not living here. I just stay alive."