Voivatkohan päivät hyvällä yritykselläkään enää tuntua pidemmiltä? Kello matelee, ihan kuin vain vittuillessaan, ja kalenterikin tuntuu menevän lähinnä vain taaksepäin. No, 28 päivää myöhemmin, ja meikä istuu psykedeelisen keltaisessa lentokoneessa huohottamassa ikkunoihin, nähdäkseni kaiken sen mihin ei tarvitse pieneen hetkeen palata!
Meikä tekkee aika raskasta työviikkoa, perustunteja tulee hieman yli 50 ja parin viikon päästä mulle tulee 73 tunnin viikko. Pahoittelen siis, että oon hieman niinsanotusti kadonnut. Mutta eipä hätää, mulla on suuria suunnitelmia ja maailma tulee mun luokse aina kun en pääse maailmalle.
Maanantaina 5.4 bileet, pitää tutustuttaa espanjalainen vieraani suomalaiseen juhlakulttuuriin. Sehän käy!;)
Blogi on muuttanut!
5 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti