Ottaen huomioon mun sisäisen levottomuuden on suorastaan ihme, että mun lepopulssi on kuulemma viimeisimpien mittausten mukaan vaan 40 ja risat. En tiedä onko mulla aivovaurio vai levottomat jalat, todennäköisemmin kylläkin jalkavaurio ja levottomat aivot.
Vuosi 2009 oli uskomaton, ehkä mahtavin sykli ikinä mun lyhyessä elämässä. Sen sijaan, että meikä olis marissut koko helvetin ajan (kuten yllättävän suuri osa toveripiiristäni teki sinnikkäästi koko vuoden, terveisiä vaan jos tunnistatte itsenne... runkut) mä sain erinomaisen hyvin ohjailtua elämääni juuri niihin suuntiin mistä halusinkin itseni löytää. Ja tulihan sitä löydettyä itsensä vaikka mistä, fyysisestikin: Latvia, Hollanti, Viro, Ruotsi, Slovakia, Unkari, Romania, Suomi... Kun pysyy liikkeessä, pysyy selväjärkisenä.
Okei, onhan tää välillä ollu melkosta kallonporausta ja hampaidenkirskutteluakin, mutta pitkiin aikoihin ei oo tarvinnu löytää itseään luhistumasta aivan täydellisesti tekemistensä tai tekemättömyyksiensä alle. Aion jatkaa valitsemallani tiellä myös jatkossa, yrittäen ylläpitää tätä hyvää (horjuvaa) balanssia. Pidän siitä.
Mun hyvä ystävä lähetti juuri tekstiviestin Chilestä, joka päättyy sanoihin: "Hymyilen ja nauran koko ajan." Mä en tiedä parempaa lausetta alottaa tätä seuraavaa vuoden ajanjaksoa, jonka jälkeen voi taas summailla sekoilujaan.
Kaksi vuotta maailmanloppuun.
Blogi on muuttanut!
5 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti