katujen kuningatar

Takaisin Suomessa! Uskomatonta, mutta totta.

Paluumatka Hollannista Suomeen oli ihan mahdoton! Olin Deventerissä myöhästyä illan viimeisestä Bremeniin menevästä junasta, junatädille ei kelvannut visa electron ja junalippu maksoi oletetun 17e sijaan 50e. No, minkäs teet kun maksat...

Kun lopulta sain itseni roudattua junaan ja hengähdettyä, niin junaan saapuu kolme virkaintoista saksalaispoliisia. Jaaha, ollaan siis rajalla. Eipähän mene kuin hetki, kun nää iloiset veikkoset kiinnittää huomionsa muhun. (luonnollisesti, eihän siinäkään vaunussa ollu ku 50 muuta ihmistä, vaan ei, TULUKAA JOO MEIKÄN KASSILLE) "Passi kiitos! Kauanko oot ollu Hollannissa? Mitä sulla on tuolla kassissa? Aseita? Huumeita? Mitä huumeitä käytit Hollannissa? Ai oot ollu viikon Hollannissa? Onko noi kaikki sun matkatavarat? MITEN SULLA VOI OLLA NOIN VÄHÄN TAVAROITA? Me katsotaan niitä nyt jos sopii..."

Siinä ne sitten suurieleisesti veti kumihanskat käteensä ja tonkivat meikän repun läpikotaisin. Oon ollu kyseisessä käsittelyssä kyllä ennenki, että sinänsä en jaksanut edes hätkähtää. En vaan voi tajuta, miksi juuri meikän olemus niitä kiinnosti ja mikä vittu tuo koko tarkastus edes on - siinä muka tepevinä rullailivat pyyhkeet ja kaikki likapyykkipussit auki, mut jättivät esimerkiksi täysin huomioitta sivutaskut ja muut. Röpeltäisivät sitten saakeli kaikki täysillä ja koirien kans ku kerta pittää alkaa pätemään. No, pitipä tuottaa niille sit pettymys, ko ei ollu muuta ko paskasia vaatteita ja kuivuneita leipäpaloja matkaevväänä :D

No, siitä kun sitten lopulta päästiin Bremeniin, niin kello oli 22:00. Lentokenttä kuuleman mukkaan sulkeutui kello 23, joten pidin hyödyttömänä lähteä sinne hengailemaan - olenhan maailmankansalainen ja valmis kiertämään Bremeniä läpi yön! ... NOOOT.

Eksyin sit heti kättelyssä siihen keskustaan enkä löytäny ennää juna-asemaa :D Menin nettikahvilaan, kunnes se sulkeutui kello 24. Sit menin Mäkkäriin tappamaan aikaa, mutta sielläkin istuskelu alkoi tuntua pöljältä jo vartin jälkeen. Alistuin kohtalooni ja käpsyttelin juna-asemalle. Menin sit istumaan samoille penkeille ku jotku paikalliset pummit! Ne oli hyvinki lepposta sakkia, vartijat välillä roudas pois sekopäisintä sakkia. Eräässä vaiheessa vaan joku nahkahousujuoppo kävi ölisemään vähän enempi, mut sit seki lähti. En puhu juuri sanaakaan saksaa, mut piti melkeen pidellä suutaan kiinni etten ois heittäny jotain legendaa lederhoseneista ja siitä miten ne ovat yyberalles - onhan sanavarastoni kuitenkin juuri tarpeeksi laaja tällaisia tilanteita ajatellen!

Hitto että se yö olikin kylmä. Nukuin istualteni ja palelin mielettömästi. Olin varma, että kuolen hypotermiaan ennen aamua. Elossapysyminen oli kuitenkin vaivan väärti, sillä heräävä Bremen oli puoli viiden aikaan häkellyttävän kaunis näky.

Bremenistä Ryanair sitten suhautti minut Tampereelle ja siitä lähdin omatoimisesti Seinäjoelle Törnävälle kuuntelemaan yhtyeitä. Provinssissa oli mukavaa, vitun kylmät yöt ja erinomainen kuositus! Erityismaininta annettakoon Don Johnson Big Bandille, The Ting Tingseille, Samuli Putrolle, Vedolle ja Asalle. Nyt kyllä joku jäi, mut jääkööt. Kiitos kaikille läsnäolleille ja leiritovereille! Vaikka Provinssi sinänsä ei mielestäni todellakaan lunastanut 95 euron lippuhintaansa, niin tulipahan sekin nyt sitten nähtyä. Tosin siitä seurasta jossa sain aikaan viettää olisin voinut maksaa vaikka 200e!

Saapa nähdä mitä tässä seuraavaksi keksii. Suunnitelmat on suuret, mutta niistä lisää tuonnempana ;)