Kotiinpaluu, jotenkin

Kello on julmasti 3:53, en osaa päättää onko se liian paljon vai liian vähän. Liian paljon ottaen huomioon sen, että olen juuri tullut töistä kotiin ja unitodellisuus houkuttelisi. Liian vähän ottaen huomioon, että odotan taas kerran jotain tapahtuvaksi - aikataulujen mukaan eläminen tappaa hitaasti.

Juna uusiin (tai lähinnä kylläkin vanhoihin) seikkailuihin lähtee juna-asemalta 05:20 ja Kemijärven yöjuna lunastaa nimensä jälleen kerran. Kun Kemijärveltä lähtee vuorokauden ainoa juna, on jo miltei yö. Kun Kemijärvelle saapuu vuorokauden ainoa juna, on miltei vieläkin yö. Meille itä-lappilaisille ei aurinko näytä nousevan sinnilläkään.. (ja kun nousee, se ei mene alas. mikään ei ilmeisesti voi koskaan olla kunnolla okei.)

Saa taas vaan ihmetellä mihin nopeat päähänpistokset tämän kropan vielä johdattaa. Noin 12 tuntia sitten keksin häipyä kotikonnuilleni 320 kilometrin päähän viikoksi vetämään henkeä, ilosta ja kauhusta. Noin 9 tuntia sitten varasin lennot Hollantiin vetämään henkeä. (tai ainakin henkeen, hähä) Pitää ilmeisesti sulkea tietokone, tai ainakin silmät, ettei tule tehtyä mitään muuta yli-impulsiivista. Pahinta lienee se, että pidän tästä puolihuolimattomasta ja harkitsemattomasta käytöksestä ihan perkeleesti!

4:08. Pakko kai alkaa pakata. Luonnollisesti olen nykyvuosina hoitanut pakkaamisen pidemmillekin reissuille ajankohtaisesti 60-30min ennen lähtöä... Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!