tag:blogger.com,1999:blog-82097425288692334092024-03-13T03:16:46.565+02:00Possibly maybeEksymisiä, ajautumisia ja puoliharkittuja päämääriä.Unknownnoreply@blogger.comBlogger89125tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-45865702583690046042011-11-16T23:37:00.001+02:002011-11-16T23:38:41.181+02:00koiruuksia, rrräyhOon välillä aika pitkiäkin aikoja flegmaattinen ja paikoillani, vähän niin kuin joku mullassa elävä bakteeri tai vastaava. Mut sit ku joku tulee sillä kukkalapiolla siihen hosumaan ja saa mut aktivoitumaan ku joudun kosketuksiin hapen kans, niin siitä ne rattaat lähtee pyörimään.<br />
<br />
1. Irtisanouduin työpaikasta numero 1.<br />
<br />
2. Irtisanouduin myös työpaikasta numero 2. Tän työpaikan pomo lähettää mut kuitenkin joulukuuksi töihin erääseen suosittuun suomalaiseen lomakeskukseen ja siitä tulee varmasti taas mahtava reissu. Kahdesti oon jo hiimaillu siellä ja aina yhtä tyytyväisenä!<br />
<br />
3. Kohdan kaksi reissusta tulee mahtava reissu myös siksi, että hankin hetken mielijohteesta toisenkin työn itselleni sieltä suositusta lomakeskuksesta :D Musta tulee siis joulukuuksi myös matkaopas ja tarjoilija. Hakuajatki oli kuulemma jo jotakuinkin päättyneet, mut uhkail.. puhuin itseni sinne siitäkin huolimatta. Olen todella innoissani; pääsen töihin joissa tiedän olevani loistava! (enkä nyt viittaa tuohon tarjoilijanpestiin. viimeksi kun olin töissä tarjoilijana, kaadoin mm. kuusi lasillista skumppaa syntymäpäiväseurueen päälle. minkäs teet kun tarjotin heiluu ku kädet heiluu ja siellä ravintolassaki tuuli niin maan perkeleesti...!)<br />
<br />
4. Olen saanut opinnäytetyöni tutkielma-osuuden valmiiksi. 37 sivua ja ohjaava opettajakin onnitteli jo. Enää vain matkareportaasin naputtelu, ja sekin on 80% valmis. Uskomaton fiilis.<br />
<br />
5. Irtisanoin kämppäni. Joulukuun lopussa mä olen virallisesti koditon ja työtön - ja valmis.<br />
<br />
Niin, valmis mihin? Kuulkaa; seikkailuun, ystävät ja toverit. Siihen genreen missä mä olen loistava ja täysin omassa lajissani! ;) Seikkailuun ja sekoiluun.<br />
<br />
Palataanpa myöhemmin astialle. Nyt harrastan hieman flunssaa.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-83406423682954661642011-11-06T20:45:00.000+02:002011-11-06T20:45:19.360+02:00into the wildNyt kun on tullut viime aikoinakin remuttua läpi Euroopan suurkaupunkeja ja istuttua luotijunissa ihailemassa taivaalle piirtyvien tornitalojen figuureja mä olen kaiken sen jälkeen palannut sinne mistä mä tulinki - keskelle ei mitään.<div><br />
</div><div>Tällä hetkellä Kuusamoon on noin 60 km, Sallaan toinen samanmoinen, Posiollekin taitaa olla 60 km. Lähin hautausmaa onneksi on noin 500 metrin päässä. :D Ulkona on pimeää, ja mulla on täällä seuranani ainoastaan laiskanpulskea suomenlapinkoira Pyry, joka seki lähti äsken tuonne pimeyteen juoksenteleen eikä siitä ole sen koommin kuulunu. Tarkoitus olis viettää täällä seuraava yö ja lähteä aamulla ajaan Ouluun.<br />
<br />
Niin, puhelimesta katoili tänään kentät koko ajan ja mulla on jäljellä enää vain yks pykälä akkua. Eikö tämä kuulostakin jo aika hyvin joltain kauhuleffan alulta? :D No on mulla sentään sähköt, telkkari ja tää aika ajoin jopa nettiin yhdistävä mokkula. Mikäs täällä ollessa.</div><div><br />
</div><div>Mun illan suunnitelma on kirjoittaa opinnäytetyötä, kattoa telkkaria ja kuunnella koiran kuorsausta. Lisäksi ohjelmanumerona on mm. kusen pidättely, koska aivan pienestä syystä mä en mielelläni tuonne 100 metrin päässä sijaitsevaan huussiin lähde :D (karma varmaan kostaa ku kirjoitin tuon ja kohta mulle tulee varmaan paskahätä)</div><div><br />
</div><div>Meinasin lisätä tähän kuvan mun mökinvartijasta polleana tossa pihalla, mutta sitten ymmärsin että sehän on mokkulan yhteydellä täysi mahdottomuus. Voitte siis kuvitella semmosen ahman näköisen pörrön punaisen mökin pihalle. Avot.<br />
<br />
Jatkan nyt myrkkymarjojen syömistä pusikosta. Adios!</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-69913644378121487352011-10-27T13:32:00.000+03:002011-10-27T13:32:38.188+03:00self-zemppingterhi sanoo:<br />
kuuntelen nyt tsemppaavia opinnäytetyöntekobiisejä skrillexiltä<br />
mm: "fucking die", "in for the kill", "kill everybody" ja "no mercy, only violence"<br />
<br />
tää auttaa <br />
<br />
myös adele + skrillex yhteismiksaus "set fire to everybody" toimii!<br />
<div><br />
</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-12983125174826617812011-10-27T01:19:00.000+03:002011-10-27T01:19:56.569+03:00roses are red, this thesis makes me blue - die die dieeee!On vaikea sanoa, mistä mä kaivoin esiin päivämäärän 9.12.2011. Sen mä kuitenkin jostain tongin ja mietiskelin, että wau - siinä se nyt olis, opinnäytetyön viimeinen palautuspäivä ja valmistuisin aiotusti jouluksi. 9.12 - sinnehän on ihan kivasti aikaa! Mukavasti ehtii kaiken tehdä tässä, ilman hullua painetta ja kiirettä. Ehtii käydä töissä ja mukavasti marraskuun lopulla vois tuolla pyytämälläni vapaaviikolla käydä reissussa tekeen opinnäytetyön produktio-osuus, matkailureportaasi, jossain kauempana maailmalla.<br />
<br />
Eilen oli mun vapaailta. Kävin ystäväni luona saunassa ja hengähtämässä. Kuorin juuri porkkanaa, ku ystäväni ystävänäni ystävällisesti sen tokaisi niin, että mun porkkanankuorinta hyytyi noin 20 minuutiksi niille sijoilleen: opinnäytetyön deadline on 14.11, mikäli mielin aiotusti valmistua jouluksi.<br />
<br />
Tuota.... Sinne on 18 päivää aikaa. 18 päivää. Alle kolme viikkoa. Mulla on koossa 10 sivua oletetuista 40 sivusta, eikä produktiolle edes haettu tuotantolupaa. 18 päivää.<br />
<br />
Tänään aamun valjettua hyppäsin autoon kuin Zorro ja kiidin läpi harmaan Oulun, yli Joutsensillan ja ali ylikulkusiltojen kohti koulua. Koulun pihalla oli epäilyttävän helppo löytää parkkipaikka, jolloin muistinkin jotain hälyyttävää ja tärkeää; voi vittu, SYYSLOMA. Ei jumalauta. Juuri tähän väliin. Syysloma. Ihmiset on lomalla, kun mun elämässä mikään ei ole hetkeäkään viitannut siihen, että lomasta olis jälkeäkään. Opettajien työhuoneet olivat lukossa, kahvilat kiinni ja ubinäytöt pimeinä. Bravo. BRA-VITUN-VO!<br />
<br />
On hetkiä. Monenlaisia hetkiä.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-53680074770173198832011-10-25T06:15:00.000+03:002011-10-25T06:15:08.359+03:00aamu tai yö, who cares - I DO!Kello on 06:07, oon tullu töistä kello 23. Nyt oon menossa sinne taas. Meinasin jäädä käsipyyherullien päälle nukkumaan, mut sit tajusin että oma tyyny ois kiva. Ehkä ens kerralla! Miten mulla on sellainen olo, että mä vietän enemmän aikaani töissä ku missään muualla? No, tän aamuvuoron tähden mulla on ensimmäinen vapaailta ehkä ikinä, joten aion illalla mennä kellumaan uimahalliin ihan silkasta pystymisen ilosta! Tai sitten uppoamaan, mut katotaan miltä se siellä tuntuu.<br />
<br />
Mulla on myös tänään palkkapäivä, joten palkitsen itseni "oot sää kyllä vitun hyvä työntekijä"-palkinnolla iltapäivällä. Sitä ennen pitää heiluttaa vähän sutturaa. Kerron sit miten kävi; ansaitsinko ees omaa palkintoani.<br />
<br />
Mun mielestä tiistait on turhia, ja ne vois poistaa kalenterista. Mun mielestä "se päivä joka viikoista katosi" ois huomattavasti mielenkiintoisempi ku nää paskat "ikinä mitään kivaa ei tapahdu TIISTAIna"-päivät. En usko että tää päivä on poikkeus. No, lähdenpä kattoon todellisuutta silmiin. Ja voihan helvetti mikä virnistys sillä on taas päällä...Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-40021690598976193792011-10-23T10:59:00.000+03:002011-10-23T10:59:32.737+03:00if you want to know where your heart is look to where your mind goes when it wandersSunnuntai-aamu, Skrillex, kuppitolkulla kahvia ja suklaata.<br />
<br />
Tästä on hyvä aloittaa päivä, jolloin mä saatana sentään saan tuohon kusiseen ja hikiseen, täysin turhanpäiväiseen mutta ah, niin tärkeään opinnäytetyöhön ainakin kymmenen lisäsivua!<br />
<br />
Ajattelin, että olisin lähtenyt kaverin luo kahville. Suunnittelin sitä niin kauan, kun avasin verhot. Auton ikkunat on kuurassa. Ei helvetti - syksykin meni sitten. Viettämättömiä palkallisia kesälomapäiviä jäljellä: 1kpl. Pitää varmaan käyttää harkiten....<br />
<br />
"En tule näkemään kevättä, en elä talven yli."Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-52158355341501105992011-10-18T11:09:00.002+03:002011-10-18T11:10:31.510+03:00in the waiting line<span class="Apple-style-span" style="font-size: 11px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="background-color: white; font-size: 11px;"><span class="Apple-style-span" style="font-family: Verdana, Helvetica, Arial;"><a href="http://youtu.be/Jj6yXxVc21Y">http://youtu.be/Jj6yXxVc21Y</a></span></span><br />
<span class="Apple-style-span" style="background-color: white; font-family: Verdana, Helvetica, Arial; font-size: 11px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="background-color: white; font-family: Verdana, Helvetica, Arial; font-size: 11px;">Nine to five<br />
Living lies<br />
Everyday<br />
Stealing time<br />
Everyone's taking everything they can<br />
Everything they can<br />
<br />
Do you believe<br />
In what you see<br />
Motionless wheel<br />
Nothing is real<br />
Wasting my time<br />
In the waiting line<br />
Do you believe<br />
In what you see<br />
<br />
Ah and I'll shout and I'll scream<br />
But I'd rather not be seen<br />
And I'll hide away for another day</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-69589021916329098902011-10-12T11:27:00.000+03:002011-10-12T11:27:11.241+03:0090Mä uskon ja luulen ja toivon ja rukoilen että tällä 90 tunnin viikkotyötahdilla on joku syvempi merkitys. Raha se nyt ei ainakaan ole, koska milloinka työllään olis tienannu.<br />
<br />
Kulkeeko aika nykyisin jotenkin nopeammin?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy83ZRGwZQ94O4PKqEHBkEstlr9kfxjjDZZtdywpduZqEth_NSvLLAtUAi80xJfYz8gkB11e4xwdNvlgc-BdivTlnPRTk2-6gl8RNVkbPpsvW7AdrjDubTLPfTGKmPONQgIrcp_fLR0aQ/s1600/P1030599.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy83ZRGwZQ94O4PKqEHBkEstlr9kfxjjDZZtdywpduZqEth_NSvLLAtUAi80xJfYz8gkB11e4xwdNvlgc-BdivTlnPRTk2-6gl8RNVkbPpsvW7AdrjDubTLPfTGKmPONQgIrcp_fLR0aQ/s320/P1030599.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaljalla Deventerissä. Siis nuo muut ihmiset, minä äkistin kakkaa.</td></tr>
</tbody></table>Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Mä lähden töihin. Jos mahdollista ni tästä satuilusta maksetaan jopa vielä vähemmän kuin muista töistä.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-59598193959803336082011-10-07T00:28:00.001+03:002011-10-07T00:28:50.975+03:00midnight in ouluHuvikseen ajattelin tässä rankkojen työpäivien jälkeen katsoa leffan. Ahaa, online-leffapaikassa ois Midnight in Paris! Pistin elokuvan pyörimään.<br />
<br />
Leffan alku maalailee vaan kuvia Pariisista. Meni noin kaks minuuttia, ku huomasin istuvani nenä tukossa ja silmät karvastellen sängyn laidalla, leffa pausella. Kiistän reaktion olleen itkemistä, mutta ehkä jotain sen kaukaista sukulaista.<br />
<br />
Kaks minuuttia, ja siinä ne oli; syrjäiset portaat, joilla istuin ja join kaljaa kun näin ekoja kertoja nykyisin yhdeksi mun parhaiksi kavereiksi tulleen jäbän kans. Aukio, jolla kävin kusella kun join kuumaa viiniä jouluvalojen loistaessa yössä. Baari, jonka kulmalla vaihdoin puhelinnumeron erään kuuman kollin kanssa. Tori, jolla mä shoppailin maailman mahtavimman jenkkitytön kans.<br />
<br />
Joo, antaapa olla koko elokuva. Vaikka siihen asti, että mun elämässä seuraavan kerran tapahtuu jotaki hauskaa.<br />
<br />
Niin ja helvetti - munhan piti vihata Pariisia! Miten helvetissä mä juutuin sinne sit kahdeksi kuukaudeksi seitsemän päivän sijaan? Jos Pariisi ois mies, haluaisin huutaa sille ja hakata sen rintakehää nyrkeillä raivoissani ja purra sitä holtittomasti siitä mihin yletyn niin kauan että mun hampaat porautus ihon läpi. Ihan vaan sen takia, että tietäisin meidän suhteesta koituvan vaan pelkkiä hankaluuksia - mut kuitenki jostain kumman syystä soittelisin sille koko ajan tuntemattomalla numerolla vaan kuullakseni sen äänen ja kinuaisin hiprakassa yöllä sen kainaloon nukkumaan. Huh, mikä kaupunki.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-67877871174623965272011-10-04T01:52:00.000+03:002011-10-04T01:52:49.689+03:00HAHAHAHHA :D<br />
<br />
Bloggerin tilastot näyttää, että mun blogiin on joku löytäny googlesta mm. hakusanoilla "sain pimpiä uima rannalla" :D:D<br />
<br />
Mullahan ei ole tähän enää mitään lisättävää tai korjattavaa. Upea summa summarum mun reissuista!Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-13081905163867850652011-10-03T16:18:00.002+03:002011-10-03T16:29:12.657+03:00mitä tässä tekee tapahtuvaksiÖitä miljonäärien luksuskämpissä (tää kuulosti tosi pahalta. auttaako korjata että homojen?), maatalousmessuja toisella kädellä possua rapsutellen ja toisella kädellä sen grillattua sisarta syöden, viiniä muovimukeista ja kristallisista design-viinilaseista, öitä kaduilla ja ystävien sohvilla. Hyvä hetkiä!<br />
<br />
Tykkään olemisestani reissussa. Mun tarvii istua vain hetkeksi alas, niin joku on aina pitämässä seuraa. Joskus hyväntahtoisesti, joskus jotain vaatien. Niin tai näin, yksinäisyys on todella käsitteellistä mun reissuilla.<br />
<br />
Lontoossa istuin syrjäiseen kahvilaan nauttimaan cappuccinoa ja kirjoittelemaan postikortteja. En ehtinyt kuin maistaa hieman maitovaahtoa kupin päältä, kun huomasin jo juttelevani viereisen pöydän mummelin kanssa täyttä häkää. Vasta myöhemmin tajusin, että eräässä kortissani hymyilevä kuningatar näytti erehdyttävästi juttuseuralaiseltani...<br />
<br />
Kortteja postittaessani kello 02 yöllä sekaisin oleva narkomaani tuli neuvomaan mua mihin luukkuun mun pitää ne kortit pistää. Kiitin ja istuin vähän matkan päähän odottelemaan bussia laukkujeni kera. Ei mennyt kauaakaan, kun kyseinen jätkä jätti metelöivän ystäväjoukkionsa ja tuli jutteleen mulle. Kerroin olevani lähdössä takaisin Suomeen, hieman apeilla mielin. "Why?" No, mun kaupungissa ei ole paljon meneillään ja kaikki on vähän mautonta ja hajutonta. "Life is what you make of it", jäbä totes ja katsoi mua suoraan silmiin. Hyvä huomio. Teki mieli kysyä, tekikö se kaiken nyt tapahtuvan itse vai ajautuko. Puoli tuntia myöhemmin poliisi vei saman henkilön vilkkuvien valojen alla pois niiden jätkien lyötyä katuun riitaa haastaneen kadunmiehen. Liikkumaton, maassa makaava mies ei saanut enää aikaan ambulanssihenkilökunnan kiirereaktiota.<br />
<br />
Istuin pahvinpalan päällä tuntikausia, hengitellen kirpeää syysilmaa hiljentyneessä suurkaupungissa. Mut oli aina silloin tällöin ohittanut kerjäläismies, joka ei kuitenkaan luonut muhun kuin välillä aina vain pitkän, epävarman katseen. Se pyysi rahaa ohikulkevilta, bussista jääviltä ihmisiltä, mutta ei multa. En ehkä olekaan sen näköinen, että mulla olis mitä antaa; resuinen, osittain vahingossa maalattu nahkatakki ja sähköjohdolla korjattu reppu. Näytän varmaan enemmän siltä, että mullaki pitäis olla mäkkärin muki kourassa valmiina vastaanottamaan vaihtorahoja.<br />
<br />
Ku tuijottelin sitä sen pyörimistä tarpeeksi kiinnostuneena tuntikaupalla, se otti mua kohti pari epävarmaa askelta ja ojensi kätensä. Mulla on oma tasku kaikille vittumaisille pikkukolikoille, jotka ei enää edes mahdu mun lompakkoon, koska niitä on liikaa. Ne on pääosin niitä kuparisia, joita kaikki ihmiset tuntuu vihaavan. (ehkä siksi, että vaikka niitä olis alepan kassillinen täynnä, sen pussin arvo olis varmaan alle 2e) Kaivoin ne kaikki taskustani, ja ojensin nyrkillisen hiluja miehen käteen. Mä tiesin olevani maassa enää seuraavat 4 tuntia, joiden aikana en olettanu tekeväni enää heräteostoksia. "I am sorry, I know people hate these copper coins". Mies katsoi mua hämillään ja sopersi vilpittömältä vaikuttavan kiitoksen useampaan kertaan. Reissuni ensimmäinen ihminen, joka ei tuntunut haluavan heittää noita ruskeita hiluja suoraan lähimpään pellinkeräysroskikseen. Toivottavasti sijoitti ne edes olueen.<br />
<br />
Tarvitsen ympärilleni kaupungin jolla on pulssi. Ihmisiä, joilla on pulssi.<br />
<br />
... ja tuoretta leipää.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-89855803023265813912011-09-11T18:20:00.000+03:002011-09-11T18:20:47.802+03:00NEDERLAND<div style="margin-bottom: 0cm;">Huomaamatta muodostuneiden perinteideni mukaisesti suuntasin täyttämään lisävuoteni Suomen rajojen ulkopuolella. Viimeisten viikkojen aikana huomasin taas tuttua pään pehmenemistä, joten tää reissu tuli taas ajoitettua ihan juuri sopivaan väliin. Mä en vaan kerrassaan jaksa tota karaokenrallattelua ja paskan hinkkausta muutaku pienissä, sopivissa sykleissä.<br />
<br />
Suuntasin siis taas Hollantiin, laskelmieni mukaan ehkä neljännen kerran? Ja voihan saatana sentään, että taas ottaa nuppiin ne tutut HOLLANTIHEKOTTELIJAT. Vai miltäs kuulostaa; </div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
- Ai, oot lähössä reissuun, minne?<br />
- Hollantiin aattelin.</div><div style="margin-bottom: 0cm;">- AI HOLLANTIIN! ;D ;D JAAHAS, SINNE VÄHÄN ”KAHVILOIMAAN” ;D HEHHEH! VAI ETTÄ IHAN HOLLANTIIN ;D;D SIELLÄHÄN SE RUOHO ONKIN VIHREÄMPÄÄ – SIIS JOS TIEDÄT MITÄ TARKOITAN, HEH HEH! ;D;D AI OLET KÄYNYT SIELLÄ AIEMMINKIN? KYLLÄHÄN ME, HEHHEHH, KAIKKI TIEDETÄÄN MITÄ TEKEMÄSSÄ, SIIS JOS TIEDÄT MITÄ TARKOITAN ;D;D<br />
<br />
Siinä mä sit aina seison avuttomana, huokaillen ja myönnytellen. Joo, aattelin tosiaan kaks viikkoa olla ihan pöllyissä – syödä, juoda ja piikittää kannabista, heroiniia, amfetamiinia ja essoja. Jos vielä mahtuu kouraan, ni sieniä kans tietenkin. Eihän täällä muutakaan tekemistä ole. Oonki nyt ollu viis päivää jo semmosissa kuoseissa, että en oikeestaan enää ees muista mikä tän maan nimi oli. Lohhanti? Hällänti? See how much I care.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
(Ja vidu ei - jos sinä pikku maisteri siellä joka tätä luet, pidät hauskanakin vitsinä nyt sit alkaa mulle hekotteleen tosta, ni voitki suoraan jo suksia helvettiin. Mun huumori on nyt löytänyt rajansa, ja ne on Hollanti-vitsit :D)</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">Oh well. Rämmin siis läpi Saksan ja Hollannin, päästäkseni Hollannin ytimeen Deventeriin. Täällä asustelee mun frendi Maarten, joka tosin tätä kirjoittaessa on ollu nyt yli vuorokauden, ööh.. kadoksissa. Eli mä en tiedä kuuluisko siitä nyt puhua imperfektissä vai ei, mut ei kai se nyt ole niin tarkkaa katoaako joskus vai ei, viihdyttääkö vieraitaan vai ei. :D Ainahan tässä on pärjätty!<br />
<br />
Viihdytystä kerrakseen kyllä tuli jo siinä, että mun synttäriaamuna heräsin siihen, että Maarten toi mulle muffinssin (ihailin sitä leivosta edellisenä päivänä lähileipomon vitriinissä kuola valuen, selvä merkki että Maarten on kuunnellu mun juttuja edes kerran toveruutemme aikana) jossa oli kynttilä palamassa. Lisäksi se hautas mut serpentiiniin, pakotti mut laittamaan päähäni hassun synttärihatun ja puhaltamaan synttäripilleihin. Ja niin musta tuli 23-vuotias!<br />
<br />
Sit me nukuttiin koko päivä, koska olihan toi raastava ja rasittava koettelemus meille molemmille. Illalla lähdettiin johonki E-kirjaimella alkavaan kaupunkiin, koska siellä olis kuulemma tiedossa hyvät bileet. No, totta kai mä oon messissä! Gogbot-festivaalit liitty nettisivuista päätellen jotenki japanilaisiin – no se fucked up-kansa ei VOI tietää mitään muuta ku loistavia bileitä. Oikeessa olin.<br />
<br />
Ku saavuttiin E-kaupunkiin (se oliki Enschede!), ni jo rautatieasemalla maa jytkyi lupaavasti. Pienen matkan päästä löytyikin keskusaukio, jossa kirkon ulkoseinälle heijastu jo lupaavat visut (mm. The Knifen musiikkivideoita) ja musiikkivieraat hyvin ambientaalisissa tunnelmissa pörisivät lavalla. Tilanne oli aika surrealistinen – sellasta musiikkia ei soitettais Suomessa edes 45specialin yläkerrassa ja täällä se iloisesti raikui yli kaupungin katujen vielä puoliltaöinkin. Ja kirkossa bileet, voi pojat – jumalaa lähellä!<br />
<br />
Siinä pyöriessä meidät löysi jotkut Maartenin frendit ja sit hengailtiin mm. grindgore-karaokessa. Jos ei grindgore ole tuttua, ni no, googlatkaa vaikka :D se oli hämmentävän hienoa. Juuri kun olin aikeissa mennä purkamaan sinne patoutumat, ni se karaoketyyppi laittoki pillit pussiin ja lähti ite esiintyyn päälavalle.. No, ehkä kaikille parempi näin. Mulla on niitä patoutumia ehkä liikaa ottaen huomioon, miten pieni se kojukin oli...</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">Ku meiningit keskusaukiolla alko loppua, me lähdettiin pääjuhlapaikkaan. Siellä vanha oppi taas jotaki uutta: bilepaikkaan sisään mennessä piti ostaa mynttejä, semmosia.. ööh, monopolikolikoiden näkösiä muovisia lätkiä, leikkirahoja :D Yhdellä myntillä sai yhden kaljan, sit esimerkiksi viina + appelsiinimehun ois saanu kahdella ja puolella myntillä. Yks myntti makso 2e. Mä menin ihan katatoniseen ja mynttien sekoittamaan paniikkitilaan, ku en yhtään tajunnu montako mynttiä mä ehkä saattaisin illan aikana tarvita. 5? 10? 15? 25?? Siinä paniikissa huutaessani ongelman ratkaisi se, että mulla oli käteistä vaan 10 euroa. Okei, viis mynttiä sitten. Ja hyvinhän ne riittiki sit lopulta. (vaikka oluet täällä tarjoillaanki oletusarvoisesti semmosissa 2dl mukeissa, mitä helv) Jostaki niitä kuppeja aina vaan tuli käteen, en ees halua tietää montako hollantilaista vahingossa ryöstin. Oi siunattu humalatila!<br />
<br />
No, siellä pörinässä se alkoki vasta se meininki. Mulle tuli lirkutteleen jätkä, joka näytti (ainaki siellä pimeässä) vähän rumalta Michael Ceralta. No, hetkeä myöhemmin, valojen osuessa tarpeeksi sen naamaan, tajusin että joo, ei se kyllä Cera ole. Mutta jotain muuta se selvästi oli; nimittäin paikan omituisin nörttijätkä, ja sit kohta kaikki sen nörttikaverit jo luikersikin juhlien pimeydestä siihen ympärille. Ne oli oikeesti ku jostain sketsistä, ja hetken mä mietinki olenko mä jonkinsortin hollantilaisessa piilokamerassa. Ikävä kyllä en nähtävästi ollu, koska sitä kameracrewiä ei koskaan ilmestyny mistään. Luottoystäväni Maartenkin ystävällisesti aatteli meidän olevan match made in heaven, ja katos johonki antaakseen meille tilaa ystävystyä. JOO VITUSTI KIITOS, kyseisen eleen takia mulla meni tuntikausia päästessä niistä weirdoista eroon.... ”Ai, mä luulin että sä olit kiinnostunu siitä jätkästä” - haistappa maarten vaikka paska :D </div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">Loppuillasta mulla alko olla niin kuulo ko näköki menny, ja sitä tilaa hyväksikäyttäen mulle tuli saarnaamaan paikallinen piraattipuolueen johtohahmo niiden puolueen ideologiasta. Puheen päätteeksi se kysy, että mitäs mieltä mä oon, kiinnostaako piraattipuolue. Sannoin sit englanniksi että sori, mä en tajua vittuakaan siitä mitä sää sannoit, mut sulla on kuule tosi kauniit silmät. :D Se jätkä hämmenty siitä niin paljon, että unohti kaikki Piraattipuolue-tarransa pöydälle ja pakeni niitä kauniita silmiään räpsytellen yön pimeyteen. No, nyt mulla on aika paljon piraattipuolue-tarroja. Anyone?<br />
<br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">Kello oli siinä vaiheessa noin 04, ja meidän juna takaisin Deventeriin lähtis joskus kello 05. Olin reivannu niin kovasti, että sit mulla teki mieli ruokaa. Kivasti siinäniin olikin sitten grillijono ihan yhtäkkiä meidän edessä, jossa mä riemusta kiljuen tilasin friteerattuja kanapaloja ja ranskalaiset. Ku sain sen kanapussini kouraani, ni huomasinki niiden olevan grillattuja kanansiipiä. ”Joo, mä terhi tilasin ne sulle ku niillei ollu enää niitä kanapaloja” </div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">Ja mitä tekee Terhi, 23v? Saa tietenkin ”NO SAATANA MINÄ OLISIN HALUNNU SITTEN DÖÖNERPOKSIN ENKÄ MITÄÄN VITUN KANANSIIPIÄ MINÄ_VIHAAN_KANANSIIPIÄ NÄMÄ EI OLE KANANPALOJA NÄMÄ ON SAATANA MINUN SYVÄSTI VIHAAMIA PASKASIIPIÄ MINÄ VI-HAAN NÄITÄÄÄÄÄRRHRHGH!!!!!”-itkupotkuraivarit. Ku Maarten katsoi mua tarpeeksi kauan hölmistyneenä, ni mä myönnyin. ”Okei. En mä vihaa kanansiipiä... Oikeestaan mä rakastan kanansiipiä. Mut mä ihan totta olisin halunnut niitä kanapaloja :(:(” Maarten käski mun pitää turpani kiinni – tai vähintään työntää sinne pari ranskalaista. Fine. FINE!<br />
<br />
Löydettiin sit randomisti siitä kadulta sohva (:D) jossa mutustelin sit niitä paskasiipiä :D (jotka ikävä kyllä oli tosi hyviä, mut sitähän mä en tuu koskaan myöntään, koska ne ei ollu kanapaloja.) Siihen raahautu sit kaks jäbää, joille mä annoin mun loput ranskalaiset mutusteltavaksi. Maarten sano, että niillä hoodeilla on tosi helppoa saada turpaan. Ikävä kyllä kukaan ei halunnu haastaa mun loppuunsa hiottuja taistelutaitoja. Daaankjeweeel! Eiköhän lähetä junaan. <br />
<br />
Matkalla rautatieasemalle mua väsytti ihan saakelisti. Yritin refleksinomaisesti käpertyä nukkumaan jokaiseen mahdolliseen vähänkään penkkiä muistuttavaan alustaan, merimieslakki silmillä keikkuen, Maartenin kuitenkin paimentaessa mua eteenpäin. Lopulta junakin suvaitsi saapua, ja nukahdin iloisesti miltei suorilta jaloilta siihen junanpenkille. Jossaki vaiheessa, en tiedä millä voimalla, Maarten herätti mut 45 minuuttia myöhemmin ku oltiin takaisin Deventerissä. Keskusaukiolla markkinakojuja pystyttävät ihmiset latoivat kaloja tiskiin, ja mä vanhalle viinalle lemuten ajattelin herääväni vasta seuraavan vuorokauden puolella, tietäen etten koskaan tulis pääseen shoppaileen mitään noilta aamuvirkuilta. Todellinen aamuglamour.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">Jääköön seuraavaan postaukseen kertomukseni eilisistä kauhunhetkistä. Nyt mä lähden pyörimään ympyrää tohon keskustaan. Sananmukaisesti, kaikki tiet vie keskusaukiolle.</div>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-73032266968910189892011-04-26T22:45:00.000+03:002011-04-26T22:45:01.809+03:00silti elossa, ei sitä juuri huomaaPari parantavaa päivää on vierähtäny mun kuolemishaluista, ja ihan tiedoksi: nyt mä haluanki taas elää! Hampaita kirskutellen maksoin laskut (mätkyjä lukuunottamatta) ja aloin puhaltaa kahta kovemmin huuliharppuuni. Onhan se hyvä osata joku tienauskeino sit ku kaikki vie kaiken!<br />
<br />
Mun luokse piti tulla OAMKin pääsykokeisiin tuleva intialainen sohvasurffaaja, mut ajankohta oli mulle hieman huonohko. Lopulta se sit ilmoittikin menevänsä muualle, mikä passas mulle oikeen hienosti. Maailma ei nyt sit tullukaan kylään, mut kovasti tää poika aiko kutsua mut intialaiselle aterialle jahka pääsee kokeista läpi ja asettumaan ouluun. Velkam tu mai flaijjing karped, pamiiiiir!<br />
<br />
Lähdin siis pääsiäiseksi tukka hulmuten kohti Sallaa, tänne Suomen kainaloon ja itärajalle katsomaan lumen sulamista. Mökillä hengailu oli hengen terapiaa, ja jännittävintä pitkään aikaan olikin seurailla ison jäälautan irtoamista suvannosta virran matkaan. Oltiin juuri nauttimassa päiväkahvia pihalla, kun äiti huusi että "NYT SE ON IRRONNUT!" ja sit meikäki juoksi saappaat jaloissa pyörien ja kahvi motissa loiskuen ihmettelemään tätä näkymää. Ei ulkomailla vaan mitään näin hienoa! :D<br />
<br />
Ja sit hyviä uutisia: mun kameran laturi on löytynyt Kittilästä, joten lupaan teille kuvia tänne lähiaikoina! Olipa hienoa, että se on päättänyt olla piileskelemättä enää. Mulla oli sitä kovasti ikävä! Samaan syssyyn kaveri oli löytäny myös parit mun alushousut.... Niitä mä en oo kaivannu, mut saan ne silti takaisin. Toivottavasti ne oli ees puhtaita... "Älä Terhi huoli, mä oon kyllä pessy ne!" kajautti toverini puhelimeen hiljaisen toiveen huokaistessani. Tätä varten ystävät ilmeisesti sit on :DUnknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-7513848249245447682011-04-22T02:05:00.000+03:002011-04-22T02:05:20.144+03:00minä haluan kuolla.<div class="fbChatMessage fsm" data-jsid="message" id="msg_100000691723730_undefined">mun ei pitäis poistua kotoa;</div><div class="fbChatMessage fsm" data-jsid="message" id="msg_100000691723730_undefined">paluut alkaa tuntua entistäki musertavemmilta kerta kerralta.</div><div class="fbChatMessage fsm" data-jsid="message" id="msg_100000691723730_undefined"> </div><div class="fbChatMessage fsm" data-jsid="message" id="msg_100000691723730_undefined">juna oli kaks tuntia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. mulla oli älyttömästi tavaraa, asemalla taksia ei missään.</div><div class="fbChatMessage fsm" data-jsid="message" id="msg_100000691723730_undefined"> </div><div class="fbChatMessage fsm" data-jsid="message" id="msg_100000691723730_undefined">kyytiä etsiessä mulla alkaa sattua sydämeen. paluu vai fysiikka; en osaa sanoa. taksia ajoi nuori poika, sen omalta soittimelta soi placebon every me every you. nojasin päällä ikkunaan ja halusin kuolla. tai, luulin siinä vaiheessa haluavani. kuski huomautti turvavyön käytöstä. halusin köyttää sen köyden kaulaani ja pyytää äkkijarrutusta.</div><div class="fbChatMessage fsm" data-jsid="message" id="msg_100000691723730_undefined"><br />
</div><div class="fbChatMessage fsm" data-jsid="message" id="msg_100000691723730_undefined">kun tulin kotiin, mun postilaatikko oli mainoskielto-kyltistä huolimatta täynnä mainoksia. ja laskuja. laskuja oli yli sadan euron arvosta ja verohallitukselta 170 euron mätkyt.</div><div class="fbChatMessage fsm" data-jsid="message" id="msg_100000691723730_undefined"><br />
</div><div class="fbChatMessage fsm" data-jsid="message" id="msg_100000691723730_undefined">ennenku olin saanu ulkovaatteet päältäni mä kaaduin laukkuineni eteisen lattialle itkemään. tajusin, että en mä taksissa sittenkään halunnut vielä kuolla. nyt mä halusin oikeasti.<br />
</div><div class="fbChatMessage fsm" data-jsid="message" id="msg_100000691723730_undefined">minä en elä täällä: täällä minä vain pysyn elossa.</div><div class="fbChatMessage fsm" data-jsid="message" id="msg_100000691723730_undefined"><br />
</div><i>like the naked leads the blind.<br />
I know I'm selfish, I'm unkind.<br />
sucker love I always find<br />
someone to bruise and leave behind.<br />
<br />
all alone in space and time.</i> <i><br />
there's nothing here but what here's mine.<br />
something borrowed, something blue -</i><br />
<i>every me and every you.</i>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-3935382981438825402011-04-17T11:23:00.001+03:002011-04-17T11:25:38.738+03:00we can do itEn oo valehtelematta ikinä shoppaillu niin paljon ku eilen. En koskaan; kaikki te jotka mut tunnette, niin tiedätte varmasti minkälainen suhde mulla on intohimoiseen tavaroiden keräilyyn. Sitä ei nimittäin juuri ole... :D No, eilenpä oli. Satasia paloi kunnon tahdilla, eikä nyt puhuta edes zlotyistä. Huhheijjakkaa! Ei muutako siivoamaan ku täältä pääsee, kylä näino.<br />
<br />
No, ostoksia voisin kuvata vaikka Norjassa ku oottelen jatkolentoa suomeen. Mulla on yö aikaa siellä ni mikäs sen parempaa tekemistä! Oon löytäny vaikka mitä vallan siistiä. Sain myös Jenniferiltä mekon, mekon joka mulla oli päällä ku mentiin viininmaistiaisiin Pariisissa. Se on ihan uskomattoman nätti ja jouduin jankuttamaan sen vastaanottamista vastaan ainaki 20 minuuttia, koska tiedän että se on Jenniferillekin rakas rääsy. Se oli kuitenki sitkeästi sitä mieltä, että mekko sopii mulle paremmin ja lopulta se jäi sit mulle. Oi pojat, rakastan rääsyjä!<br />
<br />
Kävin myös eilen hakemassa pizzan mun lemppari-intialaisesta. (kyllä, ne myy myös pizzaa!) En oikeen tienny minkä kokonen on hyvä, joten otin medium-kokoisen. No, ku ne lätkäs sen lootan mun pöydälle, en voinu muuta ku alkaa nauraa hysteerisesti. Se loota oli ihan älyttömän valtava, ihan hillittömän kokoinen! Naurusta täristen nostin lootan käsiini, mut se oli niin leveä että en voinu pitää edes kiinni lootan sivuista, vaan piti tasapainotella siitä lootan alta. Mä en mahtunu mistään ovista ilman että piti laittaa se pizza poikittain... :D Se oli lisäksi niin painava, että matkalla hostellille jouduin pitämään ainaki neljä käsienlepuuttelutaukoa. Ja totta kai tää koko lysti maksoi vain noin 6e, 25 zlotya. Ihan uskomatonta!<br />
<br />
Ku natustin pizzaa naamariin sängylläni, ni mun viereiseen sänkyyn majoittautui irlannissa asuva brassityttö. Se alko vaan höpöttää mulle, ja mä sit en tapani mukaan nähny syytä olla höpöttämättä takaisin. Sit mä huomasinki jo kohta, että istuttiin molemmat mun sängyllä syömässä pizzaa ja puhumassa ihmissuhteista. Nopeaa on toiminta! Sovittiin sit, että tänään mennään kierteleen Krakovaa yhdessä, ku mullaki on oikeastaan.... ööh, kaikki näkemättä. :D<br />
<br />
Ai niin, kerrottakoon vielä. Ku istuin huoneessani, ni sinne tuli kaks niin stereotyyppistä amerikkalaisnarttua ku vaan voi olla. Jumalauta, mie vain kykenin moljottamaan niitä ja niiden käytöstä suu auki. Täällä hostellissa on menny monesti sängyt sekaisin, ku respassa annetaan uusille naamoille jo varattuja sänkyjä. Nyt ku ne nartut tuli hostelliin, ni ne teki pikaisen huomion: JOKU NUKKUU MUN SÄNGYSSÄ! No, sen päänartun sängyssä nukkuva tyttö oli just sillon suihkussa, joten se narttu vaan heitteli sen mimmin kamat johonki ja julisti ihan vitun kovaan ääneen ylimielisesti miten häntä ei kiinnosta, sänky on nyt hänen, sama mitä tapahtuu. Sit ku se mimmi tuli suihkusta, tää päänarttu makoili sen sängyssä ku joku naarasleijona ja katteli kopeasti miten se suihkumimmi keräili kamppeitaan mistä sattui löytämään. Lopulta se suihkumimmi selvitti respasta, että jollekin on sattunut virhe, mut kukaan ei oikeen tienny kelle. Lopputulos oli se, että suihkumimmi nukku kaverinsa kans samassa sängyssä.<br />
<br />
Mie aina luulin, että nuo stereotyypit on jo jokseenki kadonnu maailmasta tai että ne tajuais ainaki pysyä jossaki piilossa, mut ei. En oo nähny tuollaista menoa sit Mean Girlssien :D Toisaalta aika mieletöntä. No, onneksi mun jenkki on niin ihana, että muista viis. Tosin mä epäilenki sen olevan toiselta planeetalta, enkä amerikasta...<br />
<br />
No, mäpä lähden nyt etsiin käsiini sen hölöttävän ihanan brassitytön. Aika nähdä tultasyöksevä lohikäärme!Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-80849812833345093522011-04-16T15:29:00.000+03:002011-04-16T15:29:32.483+03:00nyhjääjäTänään mä sit seisoin lentokentällä vilkuttamassa maastapoistuvan ystäväni perään ja nousin yksin bussiin, joka vei mut takaisin Krakovan keskustaan. Odotan ihmisiä mielellään saapuvaksi, mutta hyvästien sanominen ja sen jälkeinen yksin nyhjääminen tuntuu ainoastaan tyhjältä. Ei tunnu siltä, että haluais puhua kenellekään, ei ole mitään asiaa kerrottavaksi. Pirun välitila.<br />
<br />
Eilen vietettiin iloista vimppaa iltaa yhdessä täällä Krakovassa. Puolalaista olutta, helvetin hyvää intialaista ruokaa, kenkiä. Irlantilainen menninkäinen tarjoili meille ilmaisia shotteja, ja sen jälkeen jouduttiin baariin jossa oli vain miehiä. Uskon, että menninkäisellä oli näppinsä pelissä.<br />
<br />
Lähetin tänään rompetta suomeen, ettei tarvi kantaa selkä vääränä ylikiloja. Vajaat kaks kiloa vaatetta lähti jo kohti kotia, hintaa paketille tuli 65 zlotya, eli rapeat 16 euroa. Eipä paha!<br />
<br />
Nyt mun pitää varmaan lähteä haamuna vaeltamaan vielä viimeisinä minuutteina ympäri Krakovaa ja katsella millä saisin täytettyä reppuuni tulleen tilan. Harkitsen miljardin pääsiäismunan ostoa.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-22220762421784722792011-04-15T21:41:00.000+03:002011-04-15T21:41:24.051+03:00Pitkin poikin PuolaaReissu on edenny jo pitkälle yli puolenvälin, ja huomenna joudun jäämään tänne yksin pariksi päiväksi. Tähän asti kaikki on ollu ihan mielettömän jees.<br />
<br />
Suolakaivokset nähtyämme päätettiin käydä pakollisena nähtäyytenä vielä Auswitch. Sinne oli tarjolla jos jonkinlaista ryhmämatkaa, mut päätettiin lähteä sinne ominpäin. Etsittiin siis toisinsanoen tuntikaupalla bussia, ja kun lopulta päästiin paikalle oltiin ainoastaan noin kolme tuntia suunnitellusta myöhässä...<br />
<br />
Keskitysleiri oli ihan hirveän masentava kokemus. No, enpä sen odottanutkaan olevan hilpeä ja hauska, mutta se oli vielä odotettuakin masentavampi. Sai kyllä miettimään kovasti asioita ja elämää - ja saksalaisia... Hähää!<br />
<br />
Käveltiin koko Auswitch kuuliaisesti oppaan perässä (ilman sitä siellä ei voinut liikkuakaan), mutta kun tuli aika siirtyä bussilla Birkenauhun me jotenki onnistuttiin hävittämään meidän ryhmä... Niinpä me konkoiltiin siellä täällä ja onnistuttiin lopulta hinautumaan kohti Birkenauta ihan omatoimisesti. Siellä meidän päälle alkoi yhtäkkiä sataa ihan mielettömästi jääkylmää vettä, rakeita ja ties mitä. Valehtelematta en ole ikinä ollut niin hyytävässä myrskyssä. Ne rakeet sattuu mun naamalla edelleen. Oli aika autenttista kuvitella sinne jengiä seisomaan paljain jaloin nälissään.... Huh. Aivan kauheata paskaa tää(kin) osa ihmiskunnan historiasta.<br />
<br />
No, siitä Birkenausta me saatiin sit aika nopeasti tarpeeksemme. Siellä oli aivan totaalisen liian kylmä olla, ja me oltiin molemmat muutenki sairaita. Lisäksi koko keskitysleiri-konsepti alkoi olla henkisesti jo aika raskas kokemus. Niinpä me pyörähdettiin näkemässä pari tärkeintä asiaa ja lähdettiin takaisin kohti Krakovaa. (Krakovasta oli Auswitchiin noin 1h 30min, bussi maksoi 10 zlotya suunta. Lippu alueelle taisi olla noin 25 zlotya. Järjestetylle matkalle pääsee noin reilulla sadalla zlotylla.)<br />
<br />
Krakovassa hypättiin parin baarikaljan jälkeen vaan suoraan Varsovaan menevään junaan ja sammuttiin suorilta jaloilta. Oltiin molemmat aivan täysin poikki ja väsyneitä. Varsovassa meitä odotti Zosia, Jenniferin puolalainen kaveri. Mentiin yöksi sit Zosian kaverin kämppään, mikä sijaitsi jossakin Varsovan laidalla. Niillä oli aikalailla bileet käynnissä, mut me ei ikävä kyllä jaksettu edes pitää silmiä auki, joten painuttiin nukkumaan heti ku saatiin käsiimme viltti johon kääriytyä.<br />
<br />
Seuraavana aamuna nukuttiin pitkään ja Zosia tuli herätteleen meidät. Lähdettiin kierteleen Varsovaa ja pööpöiltiin ympäriinsä vailla sen kummempia päämääriä. Lopulta päädyttiin syömään lisää niitä MYKYJÄ (kiitos inka tästä :D) ja tällä kertaa ne oli keittämisen sijaan valmistettu uunissa. Mä voisin ihan oikeasti elää niillä lopun elämääni. Toisin ku sillä sopalla, mitä leikkimielellä ja seikkailumielellä söin Auswitchissä... Se haisi aivan tiskirätille, ja se oli vaan semmosta lilleroa jossa kellui yksi isohko nakki. :D Maistui kuitenkin, yllättävää kyllä, ihan hyvältä.<br />
<br />
Siitä sit tehtiin sellainen pienimuotoinen baarikierros, jonka jälkeen pienessä sievässä raahauduimme takaisin kotiin. ("Home is where your bag is", totesin. Muut myötäilivät.) Siellä jatkettiin legendaarisen biisoniruohoviinan hörsimistä, jota tosin juuri kukaan paikallisista ei voinut juoda ilman oksennusreaktiota. Ilmeisesti ovat saaneet siitä jo tarpeekseen :D Onneksi paikalla oli kuitenkin asiansa osaava baarimikko Boris, joka taiteili meille biisoniviinasta omenapiirakan makuisia drinkkejä. Jos siellä nyt jollaki suu loppasee, ni: biisoniviinaa, omenamehua ja kanelia. Ainakin näitä ku heittää mottiin ni jo alkaa omenahyveet hahmottumaan!<br />
<br />
Tänä aamuna herättiin taas aikaisin, ja Zosia ystävällisesti krapulan saattelemana saatteli meidät junaan melkein ihan kädestä pitäen. Ihana tyttö! Nyt me istutaan täällä junassa, ja tiedetään kyllä todellakin istuneemme tämän matkan jälkeen... Nimittäin tää juna on ihan hiton täynnä, ilmeisesti täytetty Puolan kovimmilla sniiduilijoilla :D (kuten meki), koska tää oli aika halpa juna. (varsova - krakova, 40 zlotya. Tähän väliin saa upotettua hienommilla junilla jopa 150 zlotya. Mut aika on aivan sama, 3h. Miettikääpä sitä.)<br />
<br />
Ihmiset loikkii mun yli vessaan ja kusi haisee. Se saatan tosin olla myös minä ite, koska en ehtiny käydä kylvyssä tuolla Varsovassa.... Asunnossa oli suihku rikki ja siellä pystyi ottamaan vaan kylpyjä. Minäpoikahan se tietenkään en aamulla herännyt tarpeeksi aikaisin sitä ottamaan, joten ollaanpa sitten kunnolla likaisia!<br />
<br />
Mun puolalaisen aviomiehen etsintäki on nyt vähän jäissä, ku ei ole oikeen löytyny vielä sellasta one and only-tyyppistä ratkaisua. Me aateltiin pistää mulle ilmoitus lehteen :D joten eiköhän tää tästä pikkuhiljaa ratkea suuntaan tai toiseen!<br />
<br />
Ja ainiin, mä söin Varsovassa elämäni parhaan munkin. Se oli uskomaton. Mieletön supermunkki. Lämmin, pehmeä, päällä sokerihuurretta ja manteleita. Sisällä ruusunmakuista hilloa. Mä oikeesti melkeen itkin ilosta ku söin sen. Mä oon onnellinen siitä, että se möntti on nyt mun mahassa kellumassa!<br />
<br />
Mä rakastan Puolaa.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-38074096281030553432011-04-12T22:58:00.000+03:002011-04-12T22:58:28.040+03:00suolainen tiistaiWoaah, ihana Puola! Ihana!<br />
<br />
Mulla ei ole ollut aikaisemmin minkäänlaista tunteiden paloa lähteä Puolaan. Mulla on muutama puolalainen kaveri, mutta nekään eivät oo onnistuneet saamaan mulle Puola-paloa aikaiseksi. Mulla ei yksinkertaisesti ole ollut Puolasta minkäänlaista mielipidettä tai halua edes lähteä tänne - täällä ei ole koskaan ollut mitään erityisesti mua kiinnostavaa tai jännittävää.<br />
<br />
Niin no, ehkä juuri siksi oon saanu niin kovasti nenilleni täällä..<br />
<br />
Ensinnäkin, puolalaiset ihmiset. Miten nää voi olla näin mahtavia?! Mulla ei ollu minkäänlaista käsitystä siitä, että varmasti eräät euroopan mukavimmat ihmiset asustelee Puolassa! En voi tajuta miten nää kaikki on niin hymyileväisiä, iloisia, kohteliaita ja ihania. Oon niin yllättyny, etten enää edes tajua. Mä vaan toistelen koko ajan fraasia "I love this country!" ja Jenn peesaa. Ei tästä voi olla muuta mieltä.<br />
<br />
Ja miehet. No, oon aina kuolannu slaavityylisten miesten perään mut täällä puolassa mä oon juurikin päättäny haluta puolalaisen miehen! Näissä pojissa täällä on jotaki, joka kovasti vetoaa meikäläiseen. Hmm, pitää kai alkaa toimimaan, en oo täällä enää turhan kauan!<br />
<br />
Ja rakennukset. Kaikki on kovin kaunista, tosin voin puhua vaan Krakovan puolesta, jota on muutenki kaikki kehuneet. Muualla Puolassa on kuulemma aika rumaa :D mutta siitähän mä en toistaiseksi tiedä mitään. Ehkä myöhemmin tällä viikolla! Kommentoin kun näen, tosin mä uskon pitäväni kaikesta muustakin. Tällä hetkellä en näe sitä mahdolliseksi, etten tykkäis joka asiasta.<br />
<br />
(no okei, rehellisyyden nimissä, on yks aivan kamala asia mihin törmään täällä päivittäin: joku outo puolalainen kampaus!! Erityisesti naisilla. En ole kehdannu ottaa niistä nupeista kuvia tai mitään, ei niitä löydy googlellakaan, mitä en kyllä ihmettele... Se on siis sellanen tukkatyyli ku esimerkiksi munkeilla on. Semmonen outo tosi tosi lyhyt polkkatukka :D Mikä on oikeasti aivan järkyttävän tollon näkönen. Luulin ensin kauan aikaa, että ne tyypit joilla on sellanen tukka ois miehiä. No, väärin luulin. Ollaan mietitty, että onkohan semmonen tukka vain lesboilla. Toistaiseksi ei olla tultu mietiskelyissämme tuloksiin. Kerron jos tullaan, tai linkitän kuvan jos saan nauhalle :D)<br />
<br />
Eilinen päivä vaan shoppailtiin. Täällä on ihan hirvittävä määrä tosi kivoja kauppoja, jotka myy kaikenlaista kampetta halvalla. (oon jotakuinki selvittäny zlotyn arvon ja tullu siihen tulokseen, että hinnat ei päätä huimaa) Mä pääsin taas KFC:hen ja olin tyytyväinen elämääni! (mä reissaan vaan päästäkseni kfc:hen, okei, myönnetään. en ikinä lähtis mihinkään suomesta jos siellä ois kfc!)<br />
<br />
Tänään me käytiin suolakaivoksilla. Bussi 304 vei meidät sinne tosi kätevästi ja pööpöiltiin siellä muutama tunti. Suolakaivokset oli näkemisen arvoiset, ja todettiin koko homma aidoksi vielä nuolaisemalla seiniä. Kyllä, luitte oikein. Nuolaisemalla seiniä. Suolaiselta maistui. En tiiä oliko sen takia, että kaikki turistit oli lähminy niitä hikisillä käsillään vai mitä, mut :D siitä viis, oonki jo valmiiksi sairas!<br />
<br />
No, huomenna matka jatkuu kohti kaupunkia X. Suunnitelmat on tässä vähän auki, ku me kumpiki ollaan aika huonoja päättämään ja suunnittelemaan tulevaisuudestamme :D Katotaan mihin päädytään!Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-84109806188945082492011-04-11T13:46:00.002+03:002011-04-11T13:49:50.672+03:00oi puola!Oon nyt Krakovassa ja onnellinen. Ei kun, anteeksi: hyvin, hyvin onnellinen!<br />
<br />
Ai että miksi? Mun lento Norjasta Krakovaan oli kuulemma aika töyssyinen, turbulenssia oli kamalasti. Mua ei niin se hetkauttanu, ku olin 90% matkasta taju pois. Viimeiset 20 minuuttia jotka olin hereillä tosin anto osviittaa siitä, millanen bumpy ride meillä oli ollu. Laskeuduttiin Krakovaan 30 minuuttia etuajassa, ilmeisesti ollaan siis ajettu Rynkyllä johonki aikareikään ja päästy tulevaisuuteen ;) (Ryanair on ennenkin muuten laskeutunu etuajassa ku nyt. Ei oo ikinä käyny muilla lentoyhtiöillä, voinpa kertoa!)<br />
<br />
Sit Krakovan lentoasemalle saapuessani mä olin ihan out. En tajunnu tosiaan etukäteen tarkistaa, että paljonko on yksi zloty. Tai kymmenen. Tai puolikas. Joten mä nostin 100 zlotya. Heti bussilipun hinnan tajusin, että oon kai nostanu sitä fyffeä aika reippaasti, ku bussilippu makso 3 zlotya. No, ei siinä auttanu ku mennä ostamaan kahvi, että saan isot setelini rikottua. Saan takaisin 2 zlotya ja seteleitä. Hmm, oon edelleen liian rikas.<br />
<br />
Pällistelen siinä sit lipunostoautomaatilla ja mietin, että saakohan piletin ostettua kuskilta. Yritän kysyä sitä vanhemmalta naishenkilöltä joka odottelee bussia mun vieressä. Hän ei tajua englannista mitään, mut huikkaa mun luokse nuoremman pojan, joka tajuaa. Poika kertoo, että kuskilta ei voi ostaa lippua, mutta koneesta voi - tarjoutuu näyttämään kuinka masiina toimii. Mä siinä sit sanon että sori vaan, mutku ei oo kolikoita ja masiina ei toimi seteleillä, pakko lähteä ettiin kolikoita.<br />
<br />
No, tää poika sen ku hymyilee niin söpösti ku ihminen vain voi, ja sanoo vaan reippaasti että "mä voin auttaa". Ennenku ehdin tehdä mitään, se on tunkenu kolikot koneeseen, tulostanu lipun ja tarjoaa sitä mulle hymyillen. Ölisin vaan, että "hei mulla on jossaki 2 zlotya annan ne sulle hei oota mä etin sen!" ja pyörittelen lompakkoani kädet hikisinä. Se naurahtaa ja sanoo, että ota nyt tää lippu ja oo onnellinen, se on nyt sun eikä hän halua siitä penniäkään. Mä tartun pilettiin ja sanon sille, että tää on mun ensimmäinen vartti Puolassa ja tää on uskomattoman hieno alku mun reissulle. Jutellaan hetki, ja bussi tulee viemään meidät pois. Kiitän puolaksi ja hymyilen loppumatkan kirkkaammin kuin taivaalle piirtyvä kuu.<br />
<br />
Loppumatkasta bussiin astuu lipuntarkastaja. Tyttö mun vieressä jää kiinni liputta matkustamisesta. Ajattelen lippupoikaa uskomattoman suurella lämmöllä!<br />
<br />
Noin 30 minuutin bussimatkan jälkeen mä tajuan, etten edelleenkään oo saanu Jenniferiin mitään kontaktia. Sen puhelimeen ei voi soittaa, eikä se voi vastata mun viesteihin. Kerron sille tekstiviestissä olevani kohta asemalla. Asemalle saapuessani koko mesta on tyhjä. Niin tyhjä, ku sunnuntai-iltana bussiasema vain voi olla. Harhailen hetken ympäriinsä, enkä oikeen tuu tuloksiin että mihin suuntaan mun pitäis mennä. Harhailen ku suomalainen puolalaisella bussiasemalla. Eteen, taakse, vasemmalle, ylös ja alas. Ei tuu tolkkua.<br />
<br />
Lopulta mä huokaan ja liu'un vaan apaattisena alas liukuportaiden rullatessa jalkojen alla. Nostan katseen ja tajuan, että viereisiä liukuportaita liukuu mun ohi ylöspäin tuttu muija. Saman havainnon musta tekee se mimmi - JENNIFER! Joudutaan katatoniseen kaverintapaamistilaan, mä alan juosta alaspäin meneviä liukuportaita ylöspäin ja se alkaa juosta ylöspäin meneviä liukuportaita alaspäin. Jonkin aikaa siis käytännössä paikallaan hetkuessamme ja megalomaanisesti kiljuen Jennifer tajuaa mennä omilla portaillaan ylös saakka ja juoksee sit mun liukuportaat alas. En osaa varmasti sanoa, mut uskon, ettei liukuportaissa oo koskaan halattu niin lujaa ku sillä hetkellä! Sen jälkeen mä huudan jotaki, joka kuulostaa enemmän puolalta ku puola ite. Jennifer molisee jotaki, joka ei ainakaan ole englantia. Sen jälkeen me joudutaan rauhoittumaan ainaki 10 minuuttia, että saadaan kommunikaatio samalle levelille. Mahtavaa! Uskomatonta!<br />
<br />
Öinen Krakova oli kaunis. Tähtitaivas loisti kirkkaana, kuu kaiken yllä. Yritin löytää petipaikkaa, mutta kaikki hostellit tuntu olevan täynnä. (Mama's hostellissa tosin tarjoiltiin mulle viinashotti heti ku sain laskettua takapuoleni alas; ilmeisesti tuntevat mut jo! ;D) Lopulta harhailtuani tarpeeksi löysin pedin, joka makso 50 zlotya. Passaa. Tää on joku hostelli, jonka nimessä on 7, mikälie rybak. Tavallinen, kelpaa, aamiainen jota juuri syön kuuluu hintaan. Vaihdan hetken kuluttua samaan residenssiin kuin Jenn.<br />
<br />
Yöllä löydettiin dumplings-mesta, jossa syötiin - yllätys yllätys! - dumplingseja. Mulla ei oo aavistustakaan mitä ne on suomeksi, mut semmosia... Täytettyjä isoja pastapalleroita? :D Ne oli loistavia ja ilmeisen halpoja. Ja tietenki tosi puolalainen juttu! Uskon, että meistä tuli sen mestan vakioasiakkaita aikalailla nyt heti.<br />
No, seuraavaksi mä varmaan selvitän, että mikä ton zlotyn arvo on ja painelen etsimään Jenniferin jostain tuolta naapurihostellista. Tää puhelimeton elämä on ihan mahtavaa, toimitaan kuten ennen: tapaamiset joutuu sopimaan vuorokautta aikaisemmin ja aikatauluissa on pakko pysyä, jos meinaa toisen löytää. Ei voi laittaa viime hetken tekstaria myöhästymisestä eikä muutakaan. Rakastan tätä meininkiä. Mä rakastan!<br />
<br />
Ps: Mun kurkku on vieläki huonompana ku aikaisemmin, mun kitalakeen on tullu vieläpä joku outo kipeä patti. Rukoilen kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että mun ei tarvi mennä vastaanotolle. Varsovassa on vissiin kirkko poikineen, pitää varmaan käydä heittään pari kynttilää tuleen taatakseni hyvän onnen. Ellei, ni sit heitän pari kirkk.. joojoo, en sano. Pläääh! Meen sit shoppailemaan. HEIPPA!Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-32659707875388148062011-04-10T17:42:00.001+03:002011-04-10T17:52:23.427+03:00norja-neitsyysNyt on sit käyty Norjassakin - maassa, jota oon ikään kuin vahingossa ilmeisesti onnistellu välttämään vuositolkulla. Nyt on kuitenki tääki nähty, eipä tarvi enää uudelleen ikinä tulla ja pääsen silti pätemään reissuillani! ;D<br />
<div><br />
<div><div>Eilen riekuin Tampereella valomerkkiin saakka ja tänä aamuna mun piti mennä bussilla Pirkkalan lentoasemalle. Paino sanalla "piti". Eihän sunnuntaiaamuna mitään helvetin julkisia kulkenu ja menin sit taksilla - 33 euroa kustansi tämä lysti. Siis miettikää, mun neljä tätä reissua koskevaa lentoa makso jonku reilut 50e... Ja sit joudun laittaan 33 euroa siihen, että pääsen 17 kilometriä johonki suuntaan. Naurattaa tän asian surkuhupaisuus niin paljon, että unohdan melkein itkeä.</div><div><br />
</div><div>No, ainakin mä pääsin siis koneeseen ja Norjaan ongelmitta. Tää nimenomainen kenttä missä nyt oon on nimeltään Rygge, ja täältä on noin 100 km Osloon. (mikäli olen oikein ymmärtäny) Tää kenttä on hurjan mukava ja täällä on muun muassa ilmainen leijaileva internet joka kolkassa. Joo, eli jokainen nörtti tänne vaan feishbuukkailemaan, ei tarvi paljon kontaktoida ulkomaailmaa!</div><div><br />
</div><div>Mut vaikka ois kuinka kiva kenttä, on aika vaikeaa saada kulumaan täällä kokonainen päivä. Siksipä mä kysyinki infotädiltä neuvoa siitä, mihin suuntaan motaria pitää kääppiä että pääsee näkeen sitä Norjaa! No, vuonot nyt on ikävä kyllä vissiin vähän toisessa suunnassa, mut onneksi täti tiesi kertoa, että pari kilometriä taivaltamalla pääsen pieneen maalaiskylään nimeltänsä juurikin tää Rygge. Noin 10 kilometrin päässä ois isompi Moss, mut mä en jaksanu arpoa sunnuntain bussivuoroja sinne, joten valitsin Ryggen. </div></div><div><br />
</div><div>Matka oli mukava lampsia, koska täällä on jo aivan kesä. T-paita päällä kävelin loputtomalta tuntuvaa moottoritien sivua ja lopulta löysin kuin löysinkin tän kyseisen "maalaiskylän". Kävelymatkaa suuntaansa kertyi varmaan noin pari kilometriä. Noh, se Rygge sit... se oli ku norjalainen Salla. :D Uskaltauduin paikalliseen kauppaanki, musta alkaa kuoriutua taas tää urhea reissunainen esiin! Tähän jaan esimerkkinä käymäni keskustelun:<br />
<br />
Myyjä: Hello!<br />
meikä: heJJ!</div><div>myyjä: bolsa?</div><div>meikä: neJJ!</div><div>myyjä: gghgfkdkjjgth kroonor!<br />
meikä: ....................</div><div>meikä: takkk!<br />
<br />
eli kävin täysin norjalaisesta! siihen saakka siis, ku huomasin että mun ostamassa salaattipaketissa oli reikä ja jouduin meneen takaisin ja kysyyn englanniksi että voisinko mä vaihtaa sen paketin.. Mut silti! melkeen uskottava esitys!<br />
<br />
</div><div>Nyt istuskelen lunkisti taxfree-kauppaa kaihoisasti katsellen ja odottelen lennon lähtöä. Otin tuossa pienet nokkaunetkin penkeillä nukkuen. Kun mä nukahdin siihen, mun ympärillä ei ollu ketään. Ku heräsin omaan unissapuhumiseeni (KYLLÄ!) ni tajusin, että totta kai siinä ympärillä oli ihmisiä ihan joka penkillä. Tuijottelivat mua hiljaa ja hartaasti, ilmeisesti olin huudellu jo tovin siinä sitten.. No, ei se auttanu ku koota itsensä, häpeänsä ja paeta paikalta. </div><div><br />
</div><div>Mun ja Jenniferin tapaaminen alkaa näyttää yhä todennäköisemmältä. Siis siitäki huolimatta, että Jenniferillä ei ole saldoa soittaa mulle ja mulla on puhelin rikki.... Enkä mä oikeastaan varsinaisesti ees tiedä mikä raha Puolassa on käytössä, puhumattakaan sen kurssista tai muustakaan. Tai edes siitä onko mulla itelläkään edes rahaa enää tilillä.. <br />
<br />
Mut eihän se Krakova nyt niin iso voi olla, kyllä sieltä nyt frendinsä löytää vaikka käsikopelolla ja aina voi pummata minkä jaksaa!</div><div><br />
PS: Tää nestemäisten tavaroiden pakkailu noihin vitun minigrip-pusseihin on aivan jotenki skitsoa ja irrationaalista :D Meikä hajoaa sen hassuuteen. Jossaki keskustelufoorumilla oli hyvää keskustelua tästä, että miksi tätä touhu edes on olemassa ja voi hyvin. "Siksi, että muutama muslimi yritti viedä nestemäisiä pommiaineksia mehupulloissa koneeseen <span class="Apple-style-span" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 12px;">ja valmistaa niistä pommi koneen ollessa ilmassa. Onneksi jäivät kiinni ja tästä nyt pääsee nauttimaan koko muu lentomatkustajien joukko." Sit joku tähdentää, että ei muslimi, ku terroristi. Sit ne tappelee tuosta faktasta jonku aikaa että mikä ja kuka se nyt oli. Sit jollaki välähtää: "m</span><span class="Apple-style-span" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 12px;">utta voihan siinä pikkupussissa tuoda vaikka 10 henkilöä nesteitä ja sitten koneessa yhdistää nesteensä." :D mä oon oikeasti ehkä vähän väsyny, ku nauran tätä täällä yksinäni lähestulkoon... no, nesteet silmissä :D mäki taidan lähteä yhdistämään nesteitä tonne kilometrien korkeuksiin...</span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: 12px;"><br />
</span></span>PS: Tein eilen debyyttiesiintymiseni huuliharpun kanssa. Vastaanotto oli kannustava ja kansanmusiikkikiertueeni jatkaa siis kohti itäistä eurooppaa! (kansanmusiikki lähinnä siksi, etten toistaiseksi osaa soittaa minkään muun kuuloista musiikkia tuolla laitteella) Läpivalaisulaitteen nainen halusi tutkia huuliharppua laukustani lähemmin, koska se oli "näyttänyt laitteessa oudolta". Vähän varmaan ku mä, paitsi että mua ei halunnu söpö tullipoika ikävä kyllä tutkia yhtään lähemmin.</div></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-15819129637034539952011-04-09T19:29:00.000+03:002011-04-09T19:29:16.739+03:00wauOon junassa. Täällä on netti. Wau!<br />
<br />
Oon aina vain ajellu ympäriinsä niillä vanhoilla vaunuilla, joissa on saanu olla kiitollinen siitäki jos junahenkilökunta oli muistanu ottaa vessavaunun kyytiin asemalta lähtiessään. Ja nyt mä olen junassa internetissä! Kyllä mä oon hämmästyny. Elämä on hienoa!<br />
<br />
Paitsi että tää internet mahdollisti sen, että pystyin googlaamaan mun kurkkukivun aiheuttajaa. Noh, toispuoleinen ja pitkäaikainen kurkkukipu viittais siihen, että mulle saattaa olla tulossa kurkkupaise. Ei helvetti. Miettikää; kuulostaako taudilta, jonka haluaa lähtiessään Puolaan? Mulla on sen verran kokemusta mm. slovakialaisista ja romanialaisista sairaaloista, joten osaan jo tässä vaiheessa olla haluamatta puolalaiseen sairaalaan... No, samahan se on paisua. Pitää huuhdella pöpöt pois niin tehokkaasti ku ehdin - kaks suuta, yks käsi!<br />
<br />
Mitäs muuta. Niin, ne Jenniferin suklaapatukat. Voi kyrpä. The story to tell..<br />
<br />
Oon töissä eräässä isossa frmassa ja sieltä pois lähtiessä on henkilökunnalla aina randomisti laukkutarkistukset. (onkohan tääki nyt jotaki salaista tietoa. no, oli tai ei, kaikiallahan niitä on) Mun laukkua ei oo tarkistettu vuosiin, mut minäpäs muuna päivänä se laukkutarkistus sattuis mun kohdalle ku just sinä siunattuna päivänä ku sulla on matkatavarat repussa ja oot menossa suoraan töistä junaan kauheassa kiireessä! No, vartija siinä kovasti kyseli että onko mulla ostoksia ja kuitteja. Mietiskelin hetken ja tulin siihen tulokseen että joo, eihän mulla mitään ostoksia oo. Vartija avaa mun repun.<br />
<br />
... ja nostaa sieltä pussillisen TÄYNNÄ suklaapatukoita ja karkkirasioita :D:D Se katsoo mua tosi hämillään ja on silleen "no onhan sulla ostoksia!", hieman voitonriemuisen oloisena. Siinä vaiheessa mä tajusin, että ei nyt saatana: noihin mulla ei kyllä ole kuittia tallella. Junan lähtöön 30min. Shit. Shit. Shiiit. Yritän siinä sopertaa, että ne on ostettu jostain aivan muualta, eikä pöllitty liikkeemme hyllyiltä. Aika turhaa kimitystä, vartija alkaa jo muiden vartijoiden kanssa miettiä mitä mulle tehdään.<br />
<br />
... kunnes mä tajuan, että mun lompakon välistä pilkottaa kuitti, johon on merkitty kaikki vartijan kourassa olevat kolme miljoonaa suklaapatukkaa. Voi_jeesus että mä olin vilpittömän huojentunu tilanteen saamasta käännöksestä! Heiluttelin tositetta voitonriemuisena, ja vähemmän voitonriemuisena vartija tunki mun namut takasin pakettiin ja päästi mut menemään. Hei halleluja! (olipa uskonnollista ilonpurkausta, mut nyt voi vähän jo jeesusta kiitelläkin.)<br />
<br />
Olishan tääki ollu alku reissulle: olla viis vuotta kaupassa töissä. Jäädä kiinni suklaapatukoiden pihistämisestä, joita ei ole edes pihistänyt vaan ostanut toisesta kaupasta. Parhaimmillaan mä olisin varmaan joutunu jotenki "jäämään selvitteleen tilannetta" sinne koppiin, ja mun juna ois menny. Ja lento ois menny. Ja kaaaaikki ois menny. Saada potkut patukoiden takia. :D (niin, siis viiden vuoden työrupeaman jälkeenhän ehdottomasti pihistäisinki 15 euron edestä fazerin patukoita ja riskeeraisin sillä työpaikkani. tietenkään ei tulisi mieleeni varastaa mitään kalliimpaa tai arvokkaampaa. helvetti sentään :D)<br />
<br />
Loppu hyvin, kaikki hyvin. 32 minuuttia ja oon Tampereella. Aamulla lentoon. Wish me luck. Varmaan juutun kentälle, ku oon unohtanu jonku kossupullon väärään taskuun ja mut viedään terroristiepäiltynä putkaan viikoksi. No, onneks Puolassa ei rusketu kuitenkaan, voin siis tässäkin tapauksessa silti uskotella käyneeni reissussa. Adios!Unknownnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-19178262780376634552011-04-08T23:56:00.001+03:002011-04-08T23:59:16.121+03:00lähdön fiilistäMä oon viimeiset pari päivää juossu ympäri Stockan hulluja päiviä ku rikkaiden lasten synttärijuhliin talutusratsastusta varten hankittu shetlanninponi. Niinpä mä tavallaan onnistuin kokonaan unohtamaan, että reissua varten tarvitsen esimerkiksi puhtaita vaatteita.... No ei siinä ku viimeisillä vapailla hetkillä taistelemaan pyykkivuoroista pyykkituvalle ja rääsyt linkoon. (joku mouho esim. varaa kuuden tunnin pyykkivuoroja järjestelmällisesti. miettikääpä sitä!) Nyt saa sit taas jännittää, että pitääkö pakata mukaan märkiä vaatteita vai ehtiskö ne jopa kuivua ennen lähtöä. JA AINA SAMA HOMMA!<br />
<br />
Puolan sää on kuulemma nyt hieman kylmä ja nähtävästi ehkä sateinenkin, vaan saapa nähdä mitä siellä todellisuudessa on luvassa. Säätiedotukset kun ei oikeen koskaan oo kummemmin pitäneet paikkaansa mun reissuilla... Ja mä oon lisäksi todella laiska suunnittelija. En ole ottanu Krakovasta etukäteen selville juuri mitään, en edes hostellia missä nukun. Oletan, että aina löytyy katto pään päälle. Aina on ennenkin löytynyt! Että toivottavasti nyt täsmää edes vähän mun reissupakkailut siihen mitä siellä on luvassa.<br />
<br />
Oon onnistunu nykyisin aika hyvin minimalisoimaan kaikki rääsyt ja nyysät mitä kanniskelen mukanani reissuillani. Ja että mitä mä sitten reissuillani kanniskelen? No tässäpä tulee mun perus reissuvarustus, jolla mä nytkin aion selvitä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkXuVRUHatIMw3rImrupx9JC0qVRmxRZqE3jhGqy_MSIBnZXaboyRoFfeSOghlhWPd36Jn_aOdVLdyG3p6p7TiggOPBtzB8PC-Va9-RhccE4GlmVvLC8yFQQDlF_l6OVyqxniEnlwQPhc/s1600/IMG_3670.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkXuVRUHatIMw3rImrupx9JC0qVRmxRZqE3jhGqy_MSIBnZXaboyRoFfeSOghlhWPd36Jn_aOdVLdyG3p6p7TiggOPBtzB8PC-Va9-RhccE4GlmVvLC8yFQQDlF_l6OVyqxniEnlwQPhc/s320/IMG_3670.JPG" width="240" /></a></div><br />
Eli siinä on nyt kaikki, paitsi laukku johon nuo tungen. Se laukku on oleva ihan tavallinen koulureppu, ryöstetty kai mun siskolta tai jotain...<br />
<br />
Mun pukeutuminen perustuu reissussa pitkälti toppeihin ja niihin liitettäviin päällyliehukkeisiin. Topit ja t-paidat vie tosi vähän tilaa, ja niistä saa kätevästi tehtyä pitkähihaisia paitoja esim bolerojen avulla. Toppeja & t-paitoja lähtee nyt mukaan semmoset viisi kappaletta, pitkähihaisia paitoja kolme. Alushousuissa teen nyt niinki radikaalin ratkasun, että otan kaikki huonoimmat alushousuni messiin ja myy... siis, heitän ne pois sit käytön jälkeen. Eipä tarvi kanniskella turhuuksia mukanaan. Sukkien kans teen todennäköisesti saman, alkaa sen verran varpaat kuikuilla rei'istä ulos. Kätevästi saa sit tilaa uusille ostoksille.<br />
<br />
Sit mulla lähtee mukaan perinteisesti kamera (lainassa kaverilta kun omassa on laturi hukassa), miniläppäri, hygieniavarusteet, hiusharja ja nyt uutuutena minihiustensuoristin! (mun luonnonkiharat etuhiukset ei suoristu ihmettelemällä. pakko siis olla vähän akka välillä...) Tuossa on myös nauhuri mun opinnäytetyön äännittelyä varten, toi sienen näkönen hökötin. Aika tavalla siis esimerkiksi läppärin kotiin jättämällä sais lisätilaa laukkuun, mut oon nyt todennu sen tosi kivaksi matkakumppaniksi. Varsinkin näinä aikoina, ku leijuvan netin saa kiinni melkeinpä missä vain!<br />
<br />
En juurikaan käytä mitään sen kummempia meikkejä ja litkuja, joten kaikki mahtuu tuohon kirjavaan penaaliin mitä tarvin naamaani ja muutenki. Lääkkeitäkään en särkylääkkeen lisäksi ota messiin, vaikka nyt oon jopa vähän sairaskin. Kaikkea tarvitsemaani oon aina löytäny maailmalta.<br />
<br />
Sit vielä tuliaisista. En juuri koskaan vie enkä tuo tuliaisia. Syy on yksinkertainen: mulla on niin paljon ystäviä, että mun kaikki rahat ja tila rinkasta menis vain tuliaisten roudaamisiin. Mut nyt oon tekemässä tässä poikkeuksen, koska tapaan Krakovassa mua pari kuukautta Pariisissa majottaneen Jenniferin. Mä ostin sille tommosen Marimekon pienen pussukan todisteeksi siitä, että meilläki täällä Suomessa on jotain kivoja juttuja. Unikko ei oo omia suosikkeja, mut onhan se lopen viimein ihan kiva kuosi ylikäytöstä huolimatta. Ja sit toi Marimekon pussi on ihan täynnä kaikenlaisia suklaapatukoita: kismettejä eri variaatioilla, Jenkki-purkkaa, Sisu-pastilleja, salmiakkikarkkilootia ja fazerin suklaapatukoita joka sorttia. Jennifer on tosi kranttu noiden namujen kans, joten varmuuden vakuudeksi otin sit kaikkea! Jos ei nyt jotaki mieluista löydy, ni sit se itkee ja syö.<br />
<br />
Sit vielä ikään ku pisteenä iin päälle mä otin nyt mukaan huuliharpun ja luettavaksi Palahniukin Eloonjääneen. (kyseinen kirja alkaa muuten sillä, että henkilö on putoavassa lentokoneessa. me likey! reissufiilistä ryanairiin!) Harkitsen vielä lähteekö mukaan oranssi kalenterini. Se on aika tärkeä mun elämänhallintaa ajatellen, mut toisaalta tiedän kyllä loistavasti mitä teen pari seuraavaa viikkoa: en mitään tilastoitavaa, nimittäin.<br />
<br />
Eli aika kevyellä varustuksella mennään niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Pitkä aika siihen tosin on menny, että on saanu karsittua tuon perusmatkavarustuksen vain pariin kiloon. Onneksi en ole niin kovin kiinnostunut tuosta tälläytymisestä & vaatteiden kans pelailusta. Se pelastaa paljon! Tosin sit ku musta tulee iso ja rikas, ni palkkaan henkilökohtaisen sherpan kantamaan kamojani ympäriinsä mun perässä. Mut se nyt vielä näillä siivojan palkoilla antaa oottaa itteään...<br />
<br />
Oh well, nyt mä työnnän noi kamat reppuun ja kattelen hetken Taistelutovereita. Aamulla kasilta töihin ja sieltä suoraan junaan. Yritän päivitellä fiiliksiäni aina ku ehdin! Eli, en varmaan päivitä. :D Jääkäähän jännityksellä odottamaan. Tai sit älkää. Samantekevää, I'm on the road again!Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-52058249151794628122011-04-06T12:37:00.001+03:002011-04-06T12:38:26.690+03:00aamukahvimietiskelyäTiramisunmakuiset aamukahvit yritti saada mua käynnistymään, mut en vielä aivan tarkalleen tiedä toimiiko sekään. Aamunäkymä on harmaa ku mäyrän märkä turkki, sateen epäselväksi tuhriman ikkunalasin läpi näkyvä ja huomattavan ällöttävän ruma teollisuus-Oulu oikeen potkii mua henkisesti kylkiin. En oikeen oo ikinä tajunnu, miksei meillä täällä oo teollisuuspaskan lisäksi myös sellasta jotain... teollisuusromantiikkaa, niinku esimerkiksi Glasgowissa tai jossaki, oikeastaan missä vain.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh45GPJ6_MrtkWKP6zTiIiTrAkn7jiX4uMv-IU39mqXrxegEypTSBoNcHpQxKsREGjfPUb_B9dtkICCC0cuLHq-ZD0AKqQeHxqEIqWAxpzAJRPzzLi9LBp4jP4oAnIkExG6u0Gt0Gv6JEE/s1600/IMG_4621.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh45GPJ6_MrtkWKP6zTiIiTrAkn7jiX4uMv-IU39mqXrxegEypTSBoNcHpQxKsREGjfPUb_B9dtkICCC0cuLHq-ZD0AKqQeHxqEIqWAxpzAJRPzzLi9LBp4jP4oAnIkExG6u0Gt0Gv6JEE/s320/IMG_4621.JPG" width="320" /></a></div><br />
Okei, kauhea huijaus, Edinburgh tää on eikä mikään Glasgow. Mut älyätte ehkä tarkoitusperäni tässä romantiikannälässä. Mun ikkunasta avautuva näkymä on... noh. Liian paljon huonompi!<br />
<br />
No näkymistä viis, niitähän voi mielensä mukaan vaihdella. Tulostelin eilen lentolippuja hymy korvissa. Tampere - Oslo - Krakova - Oslo - Tampere, täältä tullaan elämä! Sunnuntaina kovasti lomansa ansainnut työläinen hyppää taas koneisiin ja ajaa kovaa kohti nautintoja. Siihen saakka töitä, koko ajan. Joka minuutti.<br />
<br />
Mut en mä muuten osais lomaillakaan, ellen lähtisi kauas pois joka kerta, kun töistä saa edes kaksi peräkkäistä päivää vapaaksi. Muuten huomaan vastailevani puhelimeen ja kyllitteleväni lisävuoroille ja tuurauksille. Vaikea sanoa ei - edes niissä tilanteissa, kun sen sanominen tekisi itselle hyvää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzeSC3jSMg3cOIGTANUvv2CiSedUbySdCfANcvNcyOlmbE5ZjkFCxFzutzPEBZDFAkfFE93hh2EvRhTX8eEbiXSlocyAQVUUxuycE1lZG9PGZOPKujG-NN8ESZ2hGKE3W9glr1zZ1Caek/s1600/IMG_5200.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzeSC3jSMg3cOIGTANUvv2CiSedUbySdCfANcvNcyOlmbE5ZjkFCxFzutzPEBZDFAkfFE93hh2EvRhTX8eEbiXSlocyAQVUUxuycE1lZG9PGZOPKujG-NN8ESZ2hGKE3W9glr1zZ1Caek/s320/IMG_5200.JPG" width="240" /></a></div><br />
ps. don't even look at me wrong when i come thourgh the hood.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-10373789914181536322011-04-04T23:31:00.001+03:002011-04-04T23:32:21.990+03:00tässä minä taas, heimun reissupäiväkirjan pito jäi samalla tapaa unohduksiin ku mun menneisyys reissussa. tiedostin kummatkin faktat, mutta en jaksanut tehdä asioille mitään. rakastan kokea ja nauttia hetkessä, en yleensä jaksa mässäillä hyviä fiiliksiä liukuhihnamaisesti uudelleen ja uudelleen. niinpä pääosa reissusta on nyt mun päässä, ei täällä internetin ihmeellisessä maailmassa. no, tuli nähtyä espanja (pari kk), skotlanti (pari vk), ranska (pari kk) ja ruotsi (pari tuntia :D). hetkeäkään en vaihtaisi.<br />
<br />
toisaalta, mä en ois juuri mitään voinutkaan tänne kirjoittaa suoraan sellaisena kuin asiat tapahtuivat koko ajan. sen sijaan että mä olisin kertaakaan esimerkiksi kivunnut eiffeliin mä makasin sen kyseisen tornin alla mun uuden kaverini päällä, join viiniä ja ostin ruusuja ohikulkevilta kauppiailta. tämä oli vaan yksi esimerkki. mun reissussa ei tainnu kertakaikkiaan tapahtua mitään kerralla painokelpoista. sensurointi on nynnyille. :D<br />
<br />
ehkä mä joku kaunis päivä ripottelen kaikkia juttuja kaikkialle. nyt musta tuntuu, että oon hiljaa ja naureskelen välillä oulun kaduilla kävellessäni kaikelle mitä olen nähnyt. <br />
<br />
niin, ja varasin lennot puolaan. sinne on lähtö sunnuntaina. minä rakastan minua.Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8209742528869233409.post-47887826163189454302010-10-17T00:49:00.000+03:002010-10-17T00:49:22.180+03:00ympäriinsäOlenpa ollut kauan hiljaa. Onneksi en konkreettisesti, vaan lähinnä täällä blogissa. Miksi? En tiedä. Elämä on verottanut, olen ollut kiireinen ja "kiireinen". Lähinnä olen nauttinut elämästä ja käynyt koneella vain ajoittain tarkistamassa, ettei Venäjä tai Ruotsi ole sattunut valtaamaan Suomea. Valitettavasti ei.<br />
<br />
Kuukauden aikana oon ollut vaikka missä. Granadassa, Cordobassa, Sevillassa, onpa tullut myös piipahdettua Betlehemissä. Hähä! Oon välillä kirskutellut hammasta ihan urakalla - mitä vittua, tää aika loppuu päivä kerrallaan ja kohta mun on lähdettävä taas! Ku oon jättäny jäähyväisiä, oon melkein itkenyt bussissa ikävääni - mut onneksi viereen on istunut aina joku juttutoveri, ja kyyneleet on kuivuneet pään sisään.<br />
<br />
Tuskin maltan odottaa täältä kotiutumista perkeleen hyytävään suomeen. Ihmiset päivittää taas vaihteeksi statuksiaan lumisateesta ja meikäläinen puree kieltä turhautumisesta ja vitutuksesta. Arvaatteko paljonko mua kiinnostaa vaihtaa nää flipflopit talvisaappaisiin? Jep. You got it.<br />
<br />
Tiistaina se kuitenki tapahtuu, kun suuntana on Edinburgh. En tiiä miten paljon mua lämmittää se, että kaupunki on mukava, ku rinkassa on ainoastaan t-paitoja ja läpsyt. Äääääää. No, ainakaan mulla ei oo vielä lentoa kotiin. Ei vaikka rahat on lopussa. Ei kiinnosta. Ja hyvä niin :DUnknownnoreply@blogger.com0